torstai 2. tammikuuta 2014

Unelmien pelikirja

The Silver Linings Playbook, 2012
David O. Russell

Toiveeni illanvietolle uunna vuonna oli, että saisin sipsejä, konvehteja, pipareita ja aurajuustoa ja jonkun hyvän elokuvan. Hyvän elokuvan roolia tässä esitti Unelmien pelikirja.

Yleisesti kaikki meni vähän sinne päin. Olisi pitänyt tietää, ettei koskaan kannata ostaa kuin tavallisia maustamattomia sipsejä. Sitten tietenkin menin ihan sekaisin ja päätin, että antakaa perkele kaikki mausteet mitä irtoaa, ja ostin sourcream-chili-jalapeno-juusto-sipsejä. Ei olis kannattanut. Seuraavat kaksi vuotta ostan taas maustamattomia. Ne on hyviä. Ja sitten ostin jotain joulumaustettuja konvehteja, jotka maistuivat glögiltä. Eivätkä piparkakuilta, kuten naiivisti luulin. No, mutta tuli syötyä. Piparit ja aura sentään olivat ihan niin kuin kuuluukin, mutta olin niin täynnä pahoja sipsejä ja omituisia konvehteja, etten jaksanut kuin ehkä kolme piparia.

Ja se elokuva. Jostain syystä olin luullut, että kyseessä on urheiluelokuva. Sellainen, jossa Bradley Cooper näyttelee loukkaantunutta jotain vaikka mitä niitä on baseballin pelaajaa ja sitten Jennifer Lawrence näyttelee jotain sellaista herttaista tyttöä, ja he rakastuvat, ja sitten se urheilija paranee ja kaikki menee hyvin, tai no voi siinä välissä olla jotain draamaakin, ehkä niillä tulee joku väärinkäsitys vaikka koska se tyttö ei ymmärrä baseballia tai jotain. Olinkin vähän ihmetellyt, että mitä varten noin typerälle elokuvalle annettiin jotain oscareita, kun ei kerran Lawrence voittanut Oscaria edes loistavasta roolistaan Winter's Bonessa.

Iloksenne voin kertoa, ettei Unelmien pelikirja ollut yhtään ylläkuvatun kaltainen. Bradley Cooper näytteli mielenterveyskuntoutujaa, kuten myös Jennifer Lawrence. Kaikenkaikkiaan varsin virkistävän suorasukainen elokuva ja Cooper ja Lawrence olivat oikein hyviä. Koska rakastan Jennifer Lawrencea maasta kuuhun ja kuusta maahan, niin eipä tästä elokuvasta voinut kuin pitää. Mutta ei tämä minusta mikään viiden tähden leffa ollut, sellainen perusamerikkalainen oscar-elokuva vain, jollaisia ilmestyy joka vuosi noin viisi ja sitten ne ovat oikein herttaisia, mutta eivät kovin mieleenpainuvia.

Mutta tosiaankin, menkääpä kaikki äkkiä Areenaan katsomaan se Winter's Bone, se on siellä vielä kuusi päivää ilmaiseksi nähtävissä. Siinä on todella hieno elokuva! Menkää jo! Juoskaa, hyvät ihmiset!

12 kommenttia:

  1. Mäkin menen - mutta täytyy sanoa että Unelmien Pelikirja oli major dissapointment kyllä. Vaikka Lawrencea fanitankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin olin vähän pettynyt, odotin jotain ihan ihmeellistä, ja kyseessä oli kumminkin aika pertsa amerikkalainen huttu. Oikein kiva, mutta ei mikään superhieno.

      Toivottavasti Winter's Bone ei petä. Ainakin se on erilainen.

      Poista
  2. Mulla on jostain syystä sellainen olo, että Winter's Bone ahdistaa. En tiedä miksi. Onko se kovin ahdistava leffa, sellainen, jossa hyville ihmisille käy koko ajan ihan kauhealla tavalla? En tiedä voinko katsoa sitä edes J. Lawrencen vuoksi.

    Nyt tekee mieli sipsejä. Ihan mitä vain. Vaikka sellaiset mustapippurilla maustetut olisivat ehkä parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuotanoinniin. Sanoisin, että ei se missään tapauksessa ole sellainen hyvän mielen elokuva, mutta muistaaksesi siitä tuli kyllä katharttinen olo. Minusta semmoisia elokuvia joista jää ahdistus päälle ovat vaikka Lilja Forever tai Unelmien sielunmessu, joissa homma on niin toivotonta, ettei yhtään saa katsoja toivo sydämessään lähteä kotiin, mutta ei tämä sentään sellainen ole.

      Poista
  3. Mullekin tuli sipsihimo!

    Mä just tänä aamuna ajattelin, että Unelmien pelikirjan voisi katsoa uudelleen. Ei siitä mulle uutta "Notting Hilliä" tullut, mutta oli se kuitenkin sellainen romanttinen elokuva, jossa parin saadessa toisensa päästi syvän, ihastuneen huokaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Notting Hill onkin hyvä! Ehkä, jos olisin odottanut romanttista komediaa, olisin voinut olla ihastuneempi, mutta jostain syystä odotin jotain ihan muuta, ja sitten olin vähän pettynyt. Väärät ennakko-odotukset. Tyhmää.

      Poista
  4. Koska mitään ei saa tehdä yksin, niin mäkin olen luullut tämän olevan urheiluelokuva :) Mikä ei kylläkään haittais, ehkä tän vois ihan Jenniferin (ihaninta!) vuoksi kattoa.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että sä saattaisit tykätäkin tästä!

      Poista
  5. Se on hyvä, kun toi Liina hoitaa mun kysymysten kysymisen, niin mun ei tartte vaivautua.

    Ja juu, mäkin sätin mielessäni miestä, joka tän vuokraamosta kotiin laahasi; IHAN KUN mua olis ennenkään kiinnostanut jotkut nyyhkytarinat jalkansa teloneesta baseball-uroosta, joka joutuu keskeyttämään uransa ja tyytymään normipalkkaan. Yhyy.

    Onneksi elokuvassa olikin ilahduttavan pimahtanut asetelma, ja ihan hyvin noi roolinsa veti, vaikka tuo pääosaukkeli onkin jotenkin semmonen peruskönsikäs, joka näyttelee aina kivaa mutta särmätöntä tyyppiä laimeasti. Ihan kiva 8+, sanoisin.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, 8+ kuulostaa oikealta!

      Mä olin vähän yllättynyt Bradley Cooperista tässä. Se oli aika hyvä ja aiemmin se on ollut vähän sellainen limainen säihkysilmä, ja tässä se olikin tyhjäsilmäinen sikaniska. Sehän taitaa osata näytellä! Pidin hänestä kyllä kovasti Hangoverissakin. Siinä hän säihkytteli silmiään. Siis siinä ekassa Hangoverissa. Toinen oli IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN HUONO. Ja kolmatta en ehkä aio edes katsoa.

      Poista