torstai 16. tammikuuta 2014

Mainostel mainostel ja vähän valittel

Alkuun mainos:

Oletko sydämessäsi kirjoittaja, kaipaatko tukea kirjoittamisellesi, tai ihan vain jonkinlaista syytä aloittaa kirjoittaminen? Voi onnea, nyt kannattaa nopeasti sitten ilmoittautua luovan kirjoittamisen kurssille, jota vetävät loistokkaat kirjailija Jenni Linturi ja runoilija Pilvi Pääkkönen. Lisäksi mukana häärii eräs hieman höpsähtänyt Siina Tiuraniemi.

Linkki täällä. Ei kun kaikki ilmoittautumaan!

______________________________
Mainos päättyy, nillitys alkaa!

Jännä on se, että välillä oikein pursuilee postausideoita eikä malttaisi odottaa, että pääsee naputtamaan tänne hajanaisia ajatelmiaan siitä jos tuosta. Ja sitten välillä, varsinkin jos edellisestä postauksesta on kulunut pari päivää, käy niin, että yhtään ideaa ei tirahda. Samoin käy myös Facebook-statusten kanssa, välillä olisi koko ajan nerokkaita välähdyksiä ja välillä on pakko täräyttää jotain nonsensea Alepan sähkökatkoksesta, ihan vain saadakseen tulpan pois nerokkaiden statusten edestä. Jotka varmasti väijyvät tuolla jossain alitajunnassa. Nerokkaat ideat, postaukset, statukset ja romaanit ja muut veijarit. Siellä väijyvät, eivät tule ulos. Kuten olette ehkä huomanneet. Siellä pysyvät, eivät näy täällä tai muuallakaan tuotannossani, mutta siellä ne ovat, jos odotatte niin teidät palkittaneen. Ehkä.

No eipä siinä mittään. Nyt vain sitten joutuu välillä kirjoittamaan jotain mitä sattuu, se monesti auttaa.

Sekin muuten ehkä vaikuttaa asiaan, että huolimatta siitä onko sitä olemassa tai ei, meille on muuttanut melkoinen uhmapeikko. Se on sellainen rapiat yhdeksänkymmentä senttiä ja neljätoista kiloa painava jötikkä, jonka sanavarastoon kuuluu kolmenlaisia lauseita. Ne kuuluvat näin:
1) MÄ. EN. HALUU!!!
2) MUN. EI. TAAAAVIIIII!!!
3) MINÄ OLEN TIIIIIIKELI!!!

Ei mulla muuta. Yritän tänään lukea yhden kirjan loppuun, josko siitä saisi jotain postausta sitten väännettyä lähipäivinä.

6 kommenttia:

  1. Minä heti ilmoittautuisin, jos tietäisin lainkaan, mistä voisin kirjoittaa.

    Ja mitä tiikelilapsiin tulee, sellaisia on. Mutta onneksi ovat tiikeleitä! Meilläkin on. Toisaalta uhmapeikkous menee vähän aalloissa, joten tänään hän ei niinkään kuin uhmannut kuin ikäistään vanhemmasti sanoi "minä en jaksa siivota" ja juoksi sitten vartin asuntoa ympäri. "Vartin" ja "ympäri" on molemmat ymmärrettävä kirjaimellisesti, samoin kuin "juoksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, selvästi tulee aalloissa, heti tämän kirjoitettuani onkin ollut helpompia päiviä. Ja kai se heijastelee vanhempienkin käytöstä, jos äiti on väsynyt niin lapsikin oikkuilee.

      Tuo jaksaminen on kyllä jännä juttu. Ensin jaksaa juosta tuntikausia toppavarusteissa pitkin maita ja mantuja, mutta rappukäytävässä tästä samasta lapsesta tulee pikkuinen reppana, joka kuiskaa surkeana: "Minä en jakka kälellä." Ja sitten kotona alkaa taas kikatus ja juoksu. Jännä juttu. Hyvin jännä.

      Poista
  2. Tänään kuultua: Ei. saa. puvuva!!! (puhua). Onneksi ei kieltänyt kirjoittamista, höpölöpö päläpälä! Ha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Meillä lapsi komentaa minua. "Too too!" hän huutaa sormi pystyssä ja sitten nauraen: "Nyt äiti komenna minua!" ja sitten minun pitää laittaa kulmat kurttuun, heristää sormea ja sanoa hyvin ankarasti: "Soo soo!", ja lasta naurattaa.

      Poista
  3. Joo, älä usko niitä, jotka väittää ettei uhmatiikeleitä ole olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko :) Höpsöjä ovat moiset, tai onnekkaita voisi ehkä myös sanoa.

      Poista