torstai 23. tammikuuta 2014

Jahti

Jagten
Thomas Vinterberg, 2012

Thomas Vinterberg alkaa olla hyvin lähellä lempiohjaajan paikkaa sydämessäni. En nyt tiedä kuka sitä paikkaa muka pitää, ja tällä hetkellä tuntuu, että kyllä sille Vinterbergin pylly on kallistumassa, mutta en silti uskalla lukita sijoitusta, kun varmaan voi olla jossain vielä joku suosikimpi.
 
Vinterbergin dogma-leffa Juhlat on ihan loistava ja herättää perheessämme jatkuvaa närää, koska sitä ei saa mistään, eikä puoliso ole nähnyt sitä. Voisitteko esimerkiksi siellä Teemalla piakkoin järjestää jonkinlaisen dogma-paraatin ja esittää kaikki keskeisteokset? Olisin hyvin kiitollinen ja puoliso olisi varmaan vielä kolme kertaa kiitollisempi.
 
Ja sitten pari vuotta sitten tuli ihan mieletön Submarino. Se oli ihan tajunnanräjäyttävän hieno elokuva.
 
Ja nyt tämä Jahti. Hieno, hieno, hieno!
 
En ole koskaan pitänyt Mads Mikkelsenistä, mutta tämän elokuvan jälkeen on käännettävä kelkka. Jahti kertoo juuri eronneesta lastentarhanopettajasta Lucasista ja tämän ystävistä, joilla on remuisa metsästysporukka. Todella tiiviitä ystäviä ovat. Sitten Lucasin päälle heitetään epäilyksen varjo ja homma lähtee vyörymään.
 
Samantapaisia juttuja käsittelee esimerkiksi kirja ja leffa Sovitus ja toisaalta myös esimerkiksi Boy A. Sellaista syytösten heittämistä ajattelematta, miten tehtyä ei saa tekemättömäksi, samalla ihmisten hirmuista kostonhimoa, joukkolynkkausta, joka on aivan äärimmäisen vastenmielistä.
 
Elokuvan loputtua olin iloinen, ettei Vinterberg ollut tässä niin lohduton kuin elokuvan aihe olisi antanut myöten. Oikeastaan koin, että paljolti tämä elokuva kertoi myös ystävyydestä ja sen voimasta.
 
Joka tapauksessa, suosittelen. Sekä tätä että Juhlia että Submarinoa.

4 kommenttia:

  1. Olin sen jo huomannutkin, kiitos paljon!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Rooibos! Olin niin väsynyt huomatessani tämän, että itku meinasi tulla kun kävin blogissasi. Ilosta.

      Poista