tiistai 31. joulukuuta 2013

Uuden vuoden lukuyritelmä

En tapaa tehdä uuden vuoden lupauksia. Kerran olen tehnyt ja sen myös pidin, enkä halua millään heppoisilla päähänpistoilla tätä yhtä onnistunutta lupausta vesittää. Mutta ajattelin kuitenkin tänä uutena vuonna tehdä muutamia uuden vuoden yritelmiä liittyen lukuharrastukseeni.

Esimerkiksi nämä 12 on vallan lukematta.

Kuten olen usein täällä(kin) valittanut, on lukutahtini hidastunut tuntuvasti sitten lapsen syntymän. En tiedä miksi, mutta näin joka tapauksessa on. Siksi en halua mitään pakotteita, jotka ennestään hidastaisivat tai jumahduttaisivat lukemistani. Luen jo pakosti yhteen lukupiiriin kerran kuussa ja olen saanut kunnian päästä jäseneksi toiseenkin lukupiiriin vuoden alusta, joten vapaavalintaisten kirjojen määrä ennestään vähenee. Kuitenkin, jo pitkään on tuntunut, että lukemistani määrää liikaa kirjaston uutuuksien jatkuva kulkue. Niitä tulee ja menee enemmän kuin ehdin lukea ja samalla omat ihanat kirjani tuijottavat kotihyllystä syyttävästi.

Lisäksi olen huomannut, että huumaannun uutuuskirjojen ympärillä kohisevasta huomiosta niin, etten pysty kriittisesti arvioimaan kirjan todellista potentiaalia olla sydämeni valittu. Sitten tulen lukeneeksi kaikenlaista, joka ei välttämättä ansaitsisi tulla lukemakseni. Varmasti jonkun lukemaksi, mutta ei minun. Jokaiselle kirjalle on lukija ja lukijalle kirja, mutta kaikki kirjat eivät ole kaikkia varten. Siksi olisi hyvä tarkentaa sensoreitaan ja pyrkiä hieman objektiivisempaan kirjavalintaan.

Tästä kaikesta johtuen lukuvalinnoista on hävinnyt lähes kaikki spontaanius. Haluaisin nytkin oikeastaan lukea sesuraavaksi Rimmisen Hipan tai Franzenin Vapauden, mutta sen sijaan luen todennäköisesti nuo kolme kirjaston kirjaa, koska ne pitää palauttaa. Ja se ärsyttää. Enkä ehdi tarttua mihinkään Vapauden kaltaisiin raskaisiin kirjoihin, koska niihin saattaisi kulua pitkä aika, eikä minulla ole mitään aikaa tässä, kiire kiire on, jono kulkee, ihmiset odottavat, tööttäävät, mikset jo lue, lue, lue, nopeammin, enemmän.

Näin ollen olen päättänyt yrittää ensi vuonna lukea suunnilleen kerran kuussa tai ehkä joka toisena kirjana jotain omasta hyllystäni. En ehkä noita kuvan kirjoja, enkä ehkä kovin järjestelmällisesti muutenkaan, mutta edes vähän yritystä sentään. Ja toisekseen olen päättänyt yrittää olla varaamatta joka jestuksen kirjaa, joka vähänkään vaikuttaa kivalta. Jos ne ovat todella sellaisia, jotka haluan lukea, ehdin lukea ne sittenkin kun varausjono on mennyt.

Siinä kaikki. Iloista uutta vuotta, älkää hyvät ihmiset räjähtäkö!

PS: Ajatelkaapa mikä tuuri, puolet noista kuvan kirjoista on kirjaston kierrätyshyllystä. Osa ihan uusia.

3 kommenttia:

  1. Voih, niin tuttuja tunteita. Innostun helposti blogeista tai lehdistä tai ties mistä tulevista kirjasuosituksista, ja sitten ne kaikki pitäisi saada heti lukupinoon – hautumaan puoleksi vuodeksi, kunnes kirjat on pakko palauttaa ja hämmästyn, että enkös ehtinytkään lukea näitä paria tiiliskiveä.

    Tuo Vapaus kiinnostaisi myös, mutta ehkä en varaa sitä kirjastosta ihan vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jotenkin niin surkuhupaisaa, että on niin paljon ihania kirjoja, ettei ehdi lukea kaikkia. Tekisi mieli laittaa liinat kiinni, että nyt loppuu, luen nyt kaikki hyvät mitä tähän asti on ilmestynyt, palataan sitten kun ei ole enää hyvää vanhaa lukemista. Mutta ei. Pakko saada uusinta uutta, painokuumaa. Jännä juttu. Yritän nyt kuitenkin sitkutella vähän!

      Poista
  2. Lue Hippa ensitilassa, haluan keskustella siitä!

    K

    VastaaPoista