tiistai 10. joulukuuta 2013

Stanislavin hankinta ja seuraamukset

Sitten itsenäisyyspäivän on tapahtunut seuraavaa:

1. Minulla on uusi tietokone! Se on pieni, ihana, ja sen nimi on Stanislav! Olemme rakkaudessa! Sen hankinta oli äärikoettelemus, johon kuului hyytävä vaellus pitkin ja poikin Blade Runnerista muistuttavaa Jätkäsaarta ja sitten pakokauhuista ajelua hissillä ylös alas ja törötystä ihmispaljoudessa ja lopuksi vielä kammottava ratikkamatka Tallinasta palaavien ördääjien keskellä. En aio mennä Verkkokauppa.comiin ihan lähivuosina, mutta tämä kokemus saa minut arvostamaan Stanislaviani yhä enemmän. Myyjä ei myyntitilanteessa puhunut minulle mitään eikä myöskään tarjonnut muovikassia, ja olin niin häkeltynyt etten tajunnut itse pyytää, joten roudasin tietokonelaatikon kainalossa Kamppiin, jossa puoliso suvaitsi ottaa sen lastenrattaisiin ja itse livahdin toipumaan koettelemuksesta Juttutupaan.

Kuvan auto liittyy asiaan ihan yhtä paljon kuin
mikään tässä blogissa koskaan liittyy mihinkään.

2. Juttutuvassa oli kirjoittajaryhmäni pikkujoulut. Ei niistä sen enempää, mutta tilaisuudessa jaettiin taas mitä parhainta tietoa esimerkiksi tekstinkäsittelystä. Nyt olenkin päättänyt kirjoittaa romaani kakkosen kokonaan Google-dokumentteina, ja olen viime päivät väkertänyt suunnitelmaani mitä ihastuttavimmaksi tiedostorykelmäksi Google Driveen. Se näyttää niin hienolta etten malta odottaa, että tiedostojen sisällä on muutakin kuin ranskalaisia viivoja! Aion nimittäin yrittää kirjoittaa tämän romaani kakkosen ihan eri tavalla kuin ensimmäisen. Ensimmäisen kirjoitin niin, että istuin koneelle ja aloin kirjoittaa ihan mitä sattuu suoraan pötköön vain, sitten vähän leikkailin ja liimailin, eikä se ollut kovin taloudellinen tapa. Tällä kertaa ajattelin mennä tyvestä puuhun ja tein oikein suunnitelman. Sitten vain toteutan sen. Helppoa!

3. Noin yleisesti olen niin rakastunut Stanislaviin, että en ole viime aikoina ehtinyt lukea, katsoa elokuvia, blogata tai edes päivittää facebook-statusta. Sen sijaan olen etsinyt uusia appeja, pelannut yhtä aika koukuttavaa peliä, yrittänyt saada kellon oikeaan aikaan, yrittänyt vaihtaa taustakuvan epäonnistuneesti, ihaillut lärviäni nettikamerassa (minulla ei ole ennen ollut sellaista) ja muuta sellaista, kyllähän te tiiätte. Ei voi sanoa että aika olisi silti mennyt hukkaan, olen myös tehnyt romaani kakkosen eteen enemmän kuin koko syksynä yhteensä ja olen siitä hyvin innoissani. Luulen, että tulen pitämään sen kirjoittamisesta. Ja jos en pidä niin sitten tuhoan sen dramaattisesti ja kirjoitan romaani kaksipisteykkösen.

4 kommenttia:

  1. Jee, romaani kakkonen! (Mutta etkö edes vähän pelkää, että Google varastaa vahingossa kaikki oikeutesi kirjaan? Mä käytän Drivea ja Gmailin chattia ja samalla olen koko ajan hemmetin epäluuloinen niitä kohtaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pelkää. Ajattelen niin, että Googlen intresseissä on pitää asiakkaansa tyytyväisinä, eikä varastaa jonkun marginaalikielisen esikoiskirjailijan röpellyksiä. Se ei olisi hyvää peeärrää. En mäkään sinne mitään alastonkuvia itsestäni tai muistakaan laittais, tai jos olisin agentti niin varmaan tallentaisin salaisuuteni johonkin muualle, mutta noin omien juttujeni suhteen en ole yhtään huolissani. Tosin olen aika leväperäinen näissä asioissa muutenkin, mutta silti, en ole huolissani.

      Poista
  2. Maaginen kommentointipakkoraja on ylittynyt! Tuo auto sen teki - meillä on käsnälleen samanlainen. Ja rahapuu roikkua lerpattaa joka suuntaan, enkä tykkää puhua puhelimessa. Ja monta monituista muuta yhteneväisyyttä, jotka seulamuisti on autuaasti lävitsensä laskenut.

    Voinen kohta alkaa odotella, että minäkin saan romaanin julkaistua? Kyllähän tässä lähes samoilla meriiteillä vedellään.

    Myös Täti-ihmistä komppaillen: Jee, kakkonen! Ykkönen oli raikkainta luettavaa pitkiin aikoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiva kun kommentointihanat aukesivat! Odottelen romaaniasi innolla siis!

      Poista