sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Snooker Time

Kuten jo tuolla joulupostauksessa ohimennen livautin, kävimme puolison kanssa kahdestaan ulkona tapanina. Kahdestaan merkityksessä ilman lasta, mutta ei varsinaisesti kahdestaan, koska oli toki kavereita mukana siinä. Tämän ilkamoinnin mahdollisti mummola.

Oikeastaan en aio tässä sen enemmän kirjoittaa illasta per se, vaan eräästä toisesta jutusta, joka liittyy hyvin oleellisesti opiskeluaikoihini. Oulussa oli aivan henkilön näkökulmasta riippuen joko ihana tai kamala baari nimeltä Snooker Time. Minä lähes asuin siellä ystäväni K:n kanssa. Snookerissa oli happy hour kello neljä ja tuoppi maksoi tuohon maailmanaikaan 2,5 euroa. En muista mitä se maksoi markka-aikaan, mutta silloinkin siellä olin. Itse asiassa olimme Snookerissa sinä iltana kun markat vaihtuivat euroiksi ja kaikki sekosivat oluen halpuudesta, eikä kellään ollut käsitystä siitä mitä mikäkin maksaa, baarimikko huuteli "Euroja siellä euroja täällä!" ja aamulla huomasin juoneeni sekä kaikki markkani että euroni. No, kerrankos tuota kun aina ennenkin, kuten noihin aikoihin totesimme kevyesti K:n kanssa. Ne olivat köyhiä, hyviä aikoja.

Snooker Time oli sisustuksellisesti melko brutaali. Seinissä oli reikiä, vessat niin pieniä etteivät jalat mahtuneet kopin sisäpuolelle ja niin tussattuja, ettei teksteistä saanut enää selvää. Pöydät olivat kuluneet, keikkuvat, pyöreät ja mustat, tuolit valkoiset ja muoviset. Vakiopöytämme ikkunasta näkyi Stockmann.

Sitten muutin Helsinkiin. Tajusin, etten tule enää koskaan saamaan sellaista baaria, jossa baarimikko laskee minulle tuopin valmiiksi kun kävelen sisään. Enää en sellaista edes halua, koska juon hyvin harvoin tuoppeja enää. Mutta se oli surkeaa tajuta silloin. Vielä asuttuani pari vuotta Helsingissä kuulin yhtäkkiä takaani kuiskauksen: "Kato, tuolla on tuo Snooker Time -tyttö!" Siellä tuijotti kaksi poikaa. Kyllä olin ylpeä maineestani, jos pitää joku tyttö olla niin olen aina mieluiten Snooker Time -tyttö.

Viime kesänä kuulin, että Snookerin rakennus oli purettu. Nousi pala kurkkuun. Miksi, oi miksi, ajattelin. No siksi että siellä oli seinissä reikiä, vastasin itselleni. Mutta silti. Voi surkeus. Ei ole, ei tule toista samanmoista. Katsoin jäähyväisvideota tippa linssissä.


Sitten yhtäkkiä huomasin facebookissa oululaisten yhä käyvän Snookerissa. Mitä ihmettä. Oliko jossain uusi Snooker Time? Mutta mutta... eihän se voi olla yhtä hieno. Tarkoitan hirveä. Hirveän hieno. Minut valtasi uteliaisuus.

Sain kuin sainkin muilittua seurueemme tapanina uuteen Snooker Timeen, vaikka ehdotukseni saikin osakseen myös syvää paheksuntaa. Uusi Snooker oli ihan eri puolella kaupunkia ja kaksikerroksinen. Ajattelin, että eihän tämä voi toimia. Mutta sitten näin tiskin takana samat ihmiset kuin silloin kymmenen vuotta sitten kun itse ruukasin olla vakioasiakas. Tiskillä oli jopa tuttu asiakas, joka moikkasi iloisesti. Ja alakerrassa oli kaikki tutut, mukavat muovituolit ja pöydät, joille oli niin hyvä halvin hanatuotteensa laskea. Ja minä laskin. Oi, hymyilin kuin riemuidiootti koko sen yhden oluen, jonka muu seurue minulle soi. Hetken tuntui kuin en olisi missään muualla ollutkaan. Olin niin onnellinen. Otin valokuvia.


No juu, mutta sitten piti lähteä. Olen silti ihan pohjattoman onnellinen, että vielä tuolla jossain on oma kodikas Snookerini, ei yhtä halpa ja reikäseinäinen, mutta silti yhtä ihana ja kodikas. Vielä kun joskus onnistun saamaan K:n kanssani Ouluun niin voi veljet.


Kotiinpalatessa makuuhuoneesta juoksi uninen kaksivuotias, joka ei olisi halunnut päästää äitiä edes pesemään hampaita. Että oikeastaan en kaipaa niitä aikoja, jolloin istuin neljä iltaa viikossa Snookerissa, mieluummin menen ajoissa nukkumaan pikkumurmelini viereen, mutta käyn kyllä hyvin mielelläni kerran tahi kaksi vuodessa muistelemassa sturm und restaurant -kauttani, kiitos vain.

PS: En pelaa biljardia kuin auttavasti

PPS: Enkä snookeria ikinä

PPPS: Enkä myöskään lähes koskaan laula karaokea, vaikka tykkään myös karaokebaareista

5 kommenttia:

  1. Ihana muistelo, ja tunnistan niin tuon fiiliksen - kaihon ja sitten kuitenkin aidon onnen nykyhetkestä. Mutta on hienoa päästä välillä myös sinne kaihoamaan ja edes pariksi tunniksi elämään (muka) vanhaa elämäänsä.

    PS: Tykkäsin erityisesti myös tagista "nähtävyydet" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseänikin hieman hymyilytti tagia laittaessa :)

      Poista
  2. Enpä muuten ole uutta Snookeria korkannut, seurueet ruukaavat suunnata ennemmin rekeebaariin. Viimeksi sielläkin haisi jotenkin ja sellanen känninen äijäseurue tarjosi jallut, luultiin että yksi niistä oli paskantanut housuun. Vaan eipäs ollutkaan!

    On kerran jos toisenkin tullut Snookerissa oltua ja sieltä on myös vaikka mitä romanttisia muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että mun pelastus oli tapaninpäivän hillitön tungos, jolloin sain seurueen uskomaan, ettei NGO ole mahdollisuus, vaan kannattaa ehdottomasti suunnata syrjemmälle! Ja kannatti! Oi että!

      Poista
  3. No ois kyllä niin voi veljet mennä yhessä Snookeriin! Voi että. Voi veljet.

    K

    VastaaPoista