perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulua, hyvää joulua, pienellä jiillä lauseen keskellä!

Joulu on loppu, totesi lapsi aamulla mummin luona. No niinhän se on. Kerronpa tässä silti tiivistetysti parhaat palat joululomastamme, nyt kun olemme turvallisesti palanneet kotiin, eikä tarvitse enää pelätä, että kukaan arvaa meidän olevan reissussa ja tulee varastamaan meidän arvokkaat öö, no, kirjamme ja, öö, cd-levymme ja öö, astiamme. Ja on meillä myös aika hieno kahvinkeitin tätä nykyä. Joskin oletan, että murtovarkaiden makuun se saattaisi olla liian keltainen. No niin, asiaan!

Kirjaihmiselle teki monivuotisen joulukuusen
kaunis, ihana ja taitava naapuri. Jos käyttäisin
sydämiä, laittaisin semmoisen nyt tähän!
(No perhana <3 <3 <3)

Lapsen mielestä parasta joulunajassa oli:
- Serkut
- Ukin punainen foord
- Kummisedän harmaa bemani
- Vaarin harmaa ooppeli
- Tädin miehen harmaa honda
- Isin kaverin punainen volkvaakken
- Joulukuusi
- Piparit
- Punainen mehu

Puolison mielestä:
- "Mitä? No en minä nyt osaa tähän hätään mitään sanoa!"

Minusta mielestäni:
- Tietenkin kaikki lähisukulaiset. Ne rutjakkeet asuvat kaikki niin kaukana, ettei koskaan pääse näkemään liikaa, ja minulla sattuu olemaan erityisen ihastuttavia ja hauskoja sukulaisia niin omalla kuin puolison puolella.
- Angry Birds -puisto Vuokatissa. Menin ihan sekaisin kun siellä oli niin hauskaa. Ei ollut kovin paljon väkeä ja lapsen kanssa rymysin, konttasin, hypin, kiikuin ja riekuin koko rahalla. Eli ilmaiseksi, koska sain lipun isältäni. Mutta kaikkinensa ihan superkiva paikka, vaikkei Angry Birdseistä piittaisikaan, kuten itse niin kovasti en.
- Pulkkamäki ja soijanakkipyttipannu siskon luona
- Ensimmäinen joulu, kun en saanut yhtään ainutta joululahjaa. Se ei tuntunut ensin miltään, en edes ajatellut koko asiaa, mutta sitten kun aloin oikein asioikseni ajatella, niin kyllä se tuntui puhtaasti tosi mukavalta. Ostettiin kylläkin ennen joulua yhteinen tabletti puolison kanssa ja ajattelin lahjoittaa itselleni Tove Janssonin elämänkerran ja vähän alekirjoja muutenkin nyt joulun jälkeen, mutta niitä ei lasketa, koskaan yhtään pakettia en saanut. Yleisestikin lahjatilanne pysyi maltillisena: lapsi sai viisi lahjaa, jotka olivat kaikki erinomaisia ja kestäviä. Arvostan moista kovasti, semminkin kun jouduimme kuljettamaan ne halki Suomen.
- Se, kun puoliso aatonaattona epäonnistui saunan lämmittämisessä ja istuimme hihitellen kylmässä saunassa juomassa siideriä, katsoimme kun lämpömittari hiljalleen kohosi ja kuuntelimme kun lapsi lauloi kylpylauluja suihkuhuoneen puolella. Kun mittari oli noussut neljäänkymmeneenviiteen, oli jo lähes hiki ja saattoi poistua tyytyväisenä.
- Jouluaattona keittelin joulupuuroa kuunnellen äänikirjaa. Kylläpä hujahti nopsaan 45 minuuttia.
- Puolison äiti, eli suomeksi anoppini, oli ostanut joulusuklaat hyvissä ajoin ja piilottanut kasan konfliktirasioita niin hyvin, että jouluaattoilta kului rattoisasti niitä etsien. Vähän sellainen samantyyppinen ohjelmanumero kuin suklaamunien piilotus, erittäin jännittävää!
- Joulun herkkuruokiani ovat olleet jo vuosia kaikki kalaiset alkupalat, kuten puolison kotona lohihyytelö ja mätisydämet, joita lapsi vetäisi viisi kappaletta, ja omassa kotikotonani kylmäsavulohirulla. Tänä jouluna löysin uuden rakkausherkun, nimittäin anopin laittaman punajuuri-bataatti-aurajuustolaatikon. Olisin voinut syödä sitä työkseni, ja vähän ehkä söinkin, kunnes se loppui. Aion tehdä sitä ehkä jo ensi viikolla lisää, koska olen sitä mieltä, ettei jouluna kannata syödä pahaa ruokaa, mutta myöskin, että kyllä hyviä jouluruokia voi syödä muulloinkin kuin jouluna.
- Rilluttelu kahdestaan puolison kanssa
- Kotiinpaluu. On se vain hyvä, että ihmisellä on koti ja arki, jonne on kiva tulla takaisin.

Siinä tärkeimmät. Rauhallisia välipäivästelyjä teille ja teidän kavereille.

2 kommenttia:

  1. Hitto että tulin hyvälle mielelle! Semminkin kun oma joulumme sujui välillä ihan parhaustavalla ja välillä vähän kireästi (ts. äitini sai perinteisen joulumeltdownin, mutta yksityisesti vain minulle. Sitten itkin koko eilisillan kotiin palattuamme, että piti sellaiseenkin tuhlata aikaa.)

    Hyvä joulu oli meilläkin. Sain jopa tehdä palapeliä, aikuisten mallia. Valitettavasti en yksin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluun taitaa usein kuulua sellainen pieni kireys. Mulle tulee usein kotikotona sellainen kauhea regressio, että alan kiukutella ihan älyttömistä asioista. Puolisolla tulee sitten taas omassa kotonaan. Mutta näihin on tottunut. Se on kai ihan luonnollista se. Samoin kuin joulumeltdown ja itkut.

      Ensi jouluna pyrkikäämme estämään kaikki moinen turhuus! Ja kiva että kuitenkin enimmäkseen oli kiva joulu kaikilla tähän keskusteluun osallistuneilla.

      Minä en ole muuten saanut tehdä yhtään mitään yksin kuukausiin :D Huomenna ajattelin mennä ihan yksin leffaan. Tosin sielläkin on varmaan jotain kamalia lurjuksia rapistelemassa ja kikattamassa.

      Poista