keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Enkelten verta

Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Teos, 2011

Kansi: Hannu Mänttäri ja
Miika Immonen
Havahduin jossain vaiheessa tajuamaan, etten ole koskenut Johanna Sinisalon tuotantoon sitten Ennen päivän laskua ei voin. Varasin kehutun Auringon ytimen ja varausjonon pituutta lannistuneena ällistellessäni varmuuden vuoksi vielä tämän toisiksi uusimman.

Enkelten verta sijoittuu lähitulevaisuuteen ja kertoo Orvosta, joka on menestyvä hautausurakoitsija ja sivutoiminen mehiläisten kasvattaja. Hän on vähän vässykkä ja puun ja kuoren välissä. Puu on hänen isänsä Ari, joka pyörittää suurta tehosikalaa. Kuori on Orvon poika Eero, joka on eläinoikeusaktivisti. Tarina alkaa, kun Orvo löytää yhden mehiläispesän hylättynä. Mehiläiset ovat kaikkoontuneet. Minne? No, se selviää kyllä tarinan edetessä. En paljasta enempää, mutta yritän tässä jotenkin diskreetisti vihjata, että kyseessä on vähän semmoinen fantastinen elementti tarinassa. Vai onko? Sekin selviää! Vai selviääkö? Olenko ärsyttävä? Olen? En ole? Vai olenko sittenkin?

Mutta vakavissaan nyt, koska tämä ei ole mikään hassuttelun asia tämä kirja. Mehiläisten pesäautio on vakava ongelma, varsinkin Yhdysvalloissa. Ei tiedetä varmasti mistä se johtuu, mutta on epäilty esimerkiksi tuholaismyrkkyjä. Joku viisas tiedemies on joskus muistaakseni sanonut, että jos mehiläiset katoavat, on ihmiskunnalla neljä vuotta aikaa. Tässä teoksessa pesäautio koettelee jo Yhdysvaltoja ja Kiinaa. Ihminenhän ei kärsi hunajan puutteesta, vaan siitä, että ei ole ketään pölyttämässä kasveja, joita ihminen tarvitsee ravinnoksi paitsi itselleen, mutta varsinkin tuotantoeläimilleen. Nälänhätä koettelee maailmaa.

Kirja koostuu suunnilleen puoliksi Orvon jutuista, joista pidin, ja puoliksi Eeron kirjoittamista blogeista. Ei liene salaisuus, että suhtaudun myönteisesti eläinten oikeuksiin, joten pidin Eeron kirjoituksia varsin tolkullisina. Oikeastaan ainoa kirjassa ärsyttänyt juttu olivat blogikirjoitusten kommentit, jotka olivat mielestäni vähän epäuskottavia. En yleensä hengaa missään ääriainespalstoilla, joten ehkä siellä meininki on todella noin älytöntä, mutta silti minusta kommentit olivat aika naurettavia. Miksei kukaan kommentoija argumentoinut järkevästi? Eivätkö ihmiset todella osaa keskustella? Sitten muistin esimerkiksi Hesarin kommentit ja huokaisin. Ai niin, eiväthän ihmiset osaa. Että ehkäpä tämäkin oli ihan realistinen osa tarinaa. Huoh.

Mutta blogikommentoinnin taso ei ole kirjassa se jännittävin osio. Kirja kertoo hyvin voimakkain äänenpainoin eläinten oikeuksista ja siitä, mihin kaikki mitä ilmeisimmin on menossa. Kyllä se vähän selkäpiitä hyytää. Sinisaloa on vaikea olla vertaamatta Margaret Atwoodiin, joka on yksi ehdottomista suosikeistani ikinä. Tässä vertailussa Sinisalo pärjää ihan hyvin, mutta jäin silti kaipaamaan tarinalta jotain enemmän. Ehkä, koska aloin lukea odotuksissani jotain hyvin atwoodmaista, petyin, koska tämä oli aihepiiriltään hyvinkin samanoloinen, mutta käsittelyltään pienempi, tiiviimpi. Mutta ei välttämättä huonompi. Erilainen.

No niin. Sitten vain toivon joululahjaksi pikakelausnappia kirjaston lainausjonoon, että saan pian sen uusimman Sinisalon. Kiitos jo etukäteen.

PS. Johanna Sinisalo oli joskus opiskeluaikoinani vierailemassa yliopistossani. Hän oli hyvin vaikuttava esiintyjä, muistan vieläkin pitkiä pätkiä hänen puheistaan. Jos joskus tulee tilaisuus mennä häntä kuuntelemaan, ja miksei katselemaankin, niin suosittelen. Sain silloin omistuskirjoituksen Ennen päivänlaskua ei voihin, se on hieno. "Metsä kostaa!" Niin siinä lukee.

PPS: Luulin loppuun asti, että kirjan kannessa on röntgenkuva jostain epämuodostuneesta polvesta tai vastaavasta. Nyt vasta tajusin, että se onkin vissiin savua. Tuntuukin heti paljon soveliaammalta, että siinä on savua kuin kuva epämuodostuneesta nivelestä.

1 kommentti:

  1. Oot kyllä mun lempikirjallisuuskritiikko(kin)!

    Ja toi nettijuttu on niin totta. Menee lukemaan melkein mitä tahansa keskustelua, niin sieltä löytyy ehkä yksi asiallinen kommentti ja sitten meneekin jo haukkumiseksi ja tappeluksi. Ihminen on järjetön.

    K

    VastaaPoista