perjantai 29. marraskuuta 2013

Sharp Objects

Gillian Flynn: Sharp Objects
Random House Audio Books, 2006
Lukija: Ann Marie Lee

Sehän oli niin, että minä en tykännyt Gillian Flynnin Kiltistä tytöstä yhtään ja olin sitä mieltä, että en enää hänen tuotantoonsa koske. Mutta sitten tuli tämä äänikirjahullutus ja muistin lupaukseni ystävälle, että luen Sharp Objectsin, joka on hänen lempikirjansa. Näinhän se menee vähän niinku puolihuomaamatta, ajattelin. Seison liukuportaissa ja kirja lorisee päähäni.

Aluksi vierastin lukijan ääntä todella paljon. Oli vaikea suhtautua, kun hän imitoi miehen ääntä ja välillä luki teennäisen pehmeästi. Sitten jotenkin aloin viehättyä hänen tavastaan lausua päähenkilön, Camille Preakerin, nimi. Ja lopulta aloin kaivata hänen ääntään.

Sharp Objects kertoo Camillesta, joka on toimittaja pienessä lehdessä Chicagossa. Pomo lähettää hänet vanhaan kotikaupunkiinsa Wind Gapiin tekemään juttua kahdesta pikkutytöstä, joista toinen on kadonnut ja toinen tapettu. Wind Gapissa Camille joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja perheensä. Ja mikä menneisyys se onkaan. Camillen äiti Adora on sikateollisuusmiljonääri, vanhaa kunnon rahasukua. Camillen sisko Maryann on kuollut lapsena, mutta jäljellä Wind Gapissa on pikkusiskopuoli Amma. Hiljalleen Camillen ihoon arpeutuneet sanat alkavat huutaa yhä lujempaa.

Tässä kävi sillä tavalla hassusti, että minä pidin tästä kirjasta ihan älyttömästi. Yritin jatkuvasti keksiä tekosyitä notkua jossain yksinäni, että saisin kuunnella. Niitä ei ollut hirmuisesti, mutta silti niin paljon, että laskelmani pettivät ja kuuntelinkin kirjan alle kahdessa viikossa vaikka sen oli tarkoitus riittää kuukaudeksi. Haluaisin edelleen olla sitä mieltä, etten pidä Flynnin mustasta maailmankuvasta, mutta tällä kertaa se ei päässyt yllättämään ja lisäksi Camille oli oikeastaan hyvin sympaattinen ja kiinnostava hahmo. Olen jo salaa suunnitellut, että lähiaikoina kuuntelen kolmannenkin Flynnin. Aika perusdekkareitahan nämä ovat, eivät mitään korkeakirjallisuutta, mutta viihdyin kyllä oikein hyvin. Epäilenpä jopa, että jos olisin lukenut tämän ennen Kilttiä tyttöä, olisihan EHKÄ saattanut pitää siitäkin. Mutta vain ehkä. No todennäköisesti en olisi pitänyt silti, se oli ihan pöljä kirja. Anteeksi vain.

Yleisesti tästä äänikirjameiningistä on sanottava, että voihan perttileijaa sentään että on mahtava homma. Olen ihan koukuttunut. Audiblessa saan kuukausimaksulla joka kuukausi yhden greditin, jolla saan yhden kirjan. Nyt kun luukutin Sharp Objectsin parissa viikossa olin jo valmis laittamaan kaikki rahani seuraavaan kirjaan (ihan oikeasti, minulla ei ole kovin paljon rahaa), mutta onneksi äänikirjamentorini Liina ehti väliin ja huomautti, että työpaikkani tarjoaa ihan ilmaiseksi äänikirjoja. Niinpä kirjauduin HelMetiin ja nyt on puhelimessa uusi kirja odottamassa. Tai no, saatoin lorauttaa sitä korvaani jo tunnin tuossa kotimatkalla. Ensi kuussa en kyllä aio ottaa Audiblesta kirjaa, joka kestää 9 tuntia, vaan jonkun, joka kestää 40. Ei tule ihan heti paniikki sitten.

Jännä juttu on myös, että näköjään äänikirjaminä ja paperikirjaminä luemme ihan erilaisia kirjoja. En olisi voinut kuvitellakaan lukevani Sharp Objectsia kirjana, mutta äänikirjana se oli huippu. Haluan selvästi äänikirjoissani viihteellisempää, jännempää. Ja kaikkein oudointa on, etten halua kuunnella suomeksi. Paperikirjaminä taas ei yhtään halua lukea muuta kuin suomea. Skidisti skitsofreeninen olo. Mutta mitä väliä kunhan on kivaa. Ja kivaa on!

5 kommenttia:

  1. Se on kyllä ihan mahtavaa! Siis tämä äänikirjahomma. Huomaan aika lailla saman kuin sinä, siis että äänikirjana ja paperikirjana toimivat hieman erilaiset kirjat ja nimenomaan niin, että kuunneltuna toimii paremmin hieman viihteellinen kirjallisuus. Olen kuunnellut jopa Sookie Stackhouse -kirjoja, joita en todellakaan sen ensimmäisen virheen jälkeen lukisi. (Rehellisyyden nimissä on tosin sanottava, että ne eivät toimi oikein edes kuunneltuna.)

    Onko Beauty Queens hyvä?

    Ja sitten mietin, että kun joskus mietit, mihin laitat katseesi kun äänikirjaa kuuntelet, niin minulla on tähänkin patenttiratkaisu. Voit ottaa kutimen mukaan ja neuloa. Problem solved.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tämäkö se on se patenttineule. AAAHAHAHA!

      (Anteeksi.)

      Poista
    2. Jassoo. Onko hevonen-kuviotakki jo puikoilla? AHAHAHAA

      Anteeksi :D

      Poista
  2. AHAHAHAA!

    No niin. Beauty Queens vaikuttaa oikein hyvältä! Ja mä olen itse asiassa lukenut pari Sookie Stackhousea ihan kirjana, mutta en voinut jatkaa kun niiden juoni alkoi mennä niin erilaiseksi kuin tv-sarjassa, josta pidän kovasti. Tai pidin, jostain syystä nyt on jo useampi kausi katsomatta. No, jos rehellisiä ollaan, pidän Ericistä. Se on ainoa syy.

    Lupaan harkita neulomista. Kerrotko vielä miten neulomusta kannattaa kuljettaa mukana? Ei varmaan ainakaan lysäämällä suoraan laukkuun pohjalla lilluvien irtonaisten kurkkupastillien keskelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan pienessä pussukassa. Empiiristen tutkimusten mukaan Polarn o Pyretillä on parhaat pussukat, muovi on kestävää mutta pussi ei ole säkki. Saat sellaisen kun ostat ne oranssit halpisleggarit. Tai minulta, minulla on kaksi.

      Poista