perjantai 8. marraskuuta 2013

Miksi en pidä Touhulan arvoituksista

Lapseni lempiohjelma on nykyisin Touhulan arvoitukset, joka tulee arkiaamuisin kakkoselta. Se perustuu Richard Scarryn hahmoihin, jotka ratkaisevat erilaisia arvoituksia Touhulan kaupungissa. "Hettula Kittala!" lapseni huutaa nähdessään Hessu Kissalan. "Huomenna tulee taas?" hän varmistaa kun ohjelma loppuu.

Harmillisesti minä en pidä Touhulan arvoituksista. Siihen on kaksi suurempaa syytä:

1. Hessu Kissala, Mato Matala ja muut ratkaisijat ovat käsittääkseni lapsia. Silti he kaahaavat Touhulassa henkilöautoillaan, kaikki omillaan. Ymmärrän, että innokas henkilöautoilu voi kuulua Scarryn alkuperäiseen 50-60-luvun maailmaan, mutta nykypäivänä se tuntuu ihan älyttömältä. Mikseivät lapset voi polkupyöräillä, kävellä, juosta tai edes mennä kaikki samalla autolla, jos nyt on pakko autolla mennä?

2. Hessu Kissala on jatkuvasti tosi-tv:ssä. Sarjassa on omituinen big brother -meininki, koko ajan joku valvoo. Heti kun Hessu Kissala hoksaa, että tässähän on arvoitus, paikalle ryysää tietenkin omalla autollaan juontaja Luru Lude, joka juontaa arvoituksen käyntiin. Ja sitten kun kaverukset ovat ratkaisseet arvoituksen, syöksyy taas Luru Luteen auto paikalle ja Hessu saa kertoa mikrofoniin ratkaisun. En tykkää tämmöisestä maailmankuvasta yhtään. Ei olla aina telkkarissa, jutut ovat merkityksellisiä vaikkei sitä näytettäisikään telkkarissa.

Onneksi on Scarryn alkuperäisiä kirjoja, jotka ovat tosi ihania. Tai ehkä ne eivät ole. Niihin en kuitenkaan osaa suhtautua kovin kriittisesti, koska ne ovat osa omaa lapsuuttani, enkä voi nähdä niissä mitään vikaa. Tämän muistaen yritän pitää turpani kiinni kun lapsi nauttii Hettula Kittalastaan. Lapsi voi olla kriittinen sitten myöhemmin, nautitaan nyt vain piirretyistä. Eiköhän sitä auto- ja telkkari-kriittisyyttä tule tässä perheessä ihan riittämiin muissa yhteyksissä.

JA SITTEN VIELÄ: Laitoin hetkeksi kommentointiin sanavalvonnan päälle, koska aloin saada ärsyttävässä määrin roskapostia. Ne eivät näy blogissa, mutta saan joka kerta sähköpostin kun sellainen mäjähtää roskapostisuodattimeen. Tosin käsittääkseni jos on tilannut jonkun postauksen kommentit, saa myös roskapostit, eikä se varmasti ole kivaa niistä, jotka näin tekevät, jos nyt kukaan tekee, en tiedä. Toivottavasti jaksatte yrittää nakutella sana-arvoitukset, vaikkei Luru Lude syöksykään mikrofoni ojossa onnittelemaan. Vai syöksyykö? Kokeilemaan!

8 kommenttia:

  1. Sormet ristissä Luru Luteen saapumisesta...
    Ja :D. Meillä Touhula on myös suosittu ja varsinkin Scarryn kirjat. Juuri eilen tuumasimme mieheni kanssa, että oikeastaan Scarryt ovat täydellisiä kirjoja. Puhumme tietenkin joka ilta lasten kuvakirjoista. Muusta emme puhukaan. Sillä en pidä Sopranoksesta, jota osa meistä katsoo iltaisin ja minä jään ilman dvdviihdettä. Luru Lude, tule nyt ja pelasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi on rakastunut myös erääseen Scarryn kirjaan, jonka nimeä en muista, koska kutsumme sitä Hettula Kittala -kirjaksi. Se on kirjastosta lainassa ja alkaa hajota. Pitää töissä katsoa, josko löytyisi ehjempi vastaava, tai joku muu Kissalan Hessu -opus. Alan nimittäin kokea voimakasta kyllästymistä tätä nykyistä kohtaan.

      Poista
  2. Pakko kommentoida lapsen kielen kehitystä: olen huomannut, että aivan kuten opiskelijoillani, -ko-kysymys ei näytä kuuluvan alkuvaiheen kielenkehityksen rakennerepertuaariin. Jännittelen täällä, kummille se ilmestyy ensimmäisenä, opiskelijoilleni vai lapsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka jännää, sekä tämä -ko-kysymys juttu, että henkilöllisyytesi! Kuvittelen tietäväni, että olet se sama, jonka henkilöä olen täällä aiemminkin arvuutellut.

      Poista
  3. Lapset on tällä viikolla katsoneet varmaan kaikki areenasta löytyvät Touhulat - ja niitähän löytyy. Mä tavallaan tykkään siitä ongelmanratkaisu tutkimalla ja päättelemällä -konseptista, mutta mua häiritsee aika stereotyyppiset sukupuoliroolit. Noita autoja en ollut jotenkin tullut ajatelleeksikaan. Mutta nyt kun mainitsit niin joo.

    Mäkin rakastin niitä kirjoja lapsena, mutta nykyään niissä jokin tökkii. Lapset tietysti rakastaa, mutta vähään aikaan ei olla lainattu kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se ongelmanratkaisu kyllä ihan kiva. Ja on se sarja toki muutenkin parempi kuin monet muut. Välillä vain ärsyttää, kun kaikki jaksot ovat samanlaisia: alussa esitetään joku ihmeellinen juttu, joka on sitten myös ratkaisu arvoitukseen. 34-vuotias ei saa kokea minkäänlaista ratkaisemisen iloa!

      Poista
  4. Voi, tuli ihan nostalginen olo. Meidän nyt 16-vuotias poika oli noin 12-13 vuotta sitten aivan koukussa ko. sarjaan (myös kirjoihin). Hänen suosikkinsa oli Repo Reila, jopa siinä määrin, että hän halusi pukeutua jatkuvasti farkkuhaalareihin, joissa oli taskuja työkaluja varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ihana! Olen muuten löytänyt Touhulasta apua lapsen hampaiden pesuun. Siitä on tullut kovasti helpompaa, kun voi sanoa, että muistatko miten Kissalan Hessukin pesee hampaat kirjassa, jolloin lapsi on valmiina suu auki. Loistavaa!

      Poista