keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Isolla kirkolla

En ole hyljännyt blogia, on vain ollut vähän haasteellista kun rakas työjuhtani Taisto ei taas ota yhteyttä verkkoon ja talon muut tietokoneet ovat puolison työkoneita, enkä uskalla mennä näpöttelemään niitä omin päin, ja puoliso on ollut paljon poissa, usein koneet mukanaan, ja isäni on ollut kylässä ja olen ollut seuranpidossa ja oli perhekahvilan kahvinkeittovuorokin ja ja ja seli seli.

Eipä tässä nytkään mitään asiaa ole, mutta kun nyt pääsin livahtamaan tänne nettiin niin kerrotaanpa nyt sitten mitä merkittävää tein tänään. Kävin kaupungilla!

Kävimme lapsen kanssa lounaalla Satkarissa, joka on paitsi tosi hyvä ravintola, myös varsin lapsimyönteinen paikka. En ole missään saanut niin iloista vastaanottoa raskautuneelle olemukselleni kuin siellä. Tarjoilija näytti pakahtuvan onnesta, kun me tuntemattomat ihmiset saamme lapsen. Tai siis saimme. En ole raskaana. Tämä tapahtui siis vuonna 2011. Olenko epäselvä? Anteeksi. No kuitenkin. Edellisellä kerralla lähtiessämme oli kolme miestä ovella vilkuttamassa lapselleni kun lähdimme. Tämä tapahtui siis vuonna 2013. Tälläkin kertaa oli ihan kivaa ja tosi hyviä kasvispyöryköitä, siis tänään, marraskuussa herran vuonna 2013. Tässä on siis kolme erillistä vierailua, jos joku tipahti jo kärryiltä kertojan hoiperrellessa aikatasoissa. Kerron tämän lähinnä koska minun on vaikea välillä keksiä paikkoja joihin uskaltaisin lapsen kanssa kahdestaan lounaalle. En halua olla bisnesväen tiellä tai tulla mulkoilluksi. Niin että tässä vinkki: Satkar. Hyvää ja kivaa. Lisäksi annokset ovat niin isoja, että vaikka molemmat lapsen kanssa söimme oikein kaksin käsin, ruokaa jäi silti. Emmekä ole sellaisia pieniruokaisia ihmisiä kumpikaan.

Sitten mukelo nukahti rattaisiin ja minä yritin etsiä hänelle housuja. Eli pökseli pökselssönejä, kuten meillä sanotaan. Puetaanpa nyt sukkeli sukkelströmit ja pökseli pökselssönit, sanomme. Voiherrajjumala, puhisee se menneisyyden minä, joka vannoi ettei ala lässyttää. Etpä, sanoo nykyisyyden minä ivallisesti. En löytänyt. Siis housuja. Haluaisin löytää kohtuuhintaiset trikoopöksyt, jotka ovat hauskat ja tyylikkäät yhtä aikaa. Niitä on vauvoille, mutta ei kaksivuotiaille. Ärsyttää. Näin hauskat silakkahousut Oi mutsi mutsin lapsosella ja tuumasin, että nuohan olisivat aika vinkeät, mutta kun onnistuin paikantamaan ne tajusin, että ne maksavat 32 euroa. Se ei ole minun budjetissani kohtuuhinta trikoohousuista. Ärsytti vielä enemmän. En näe syytä maksaa itseäni kipeäksi housuista, joiden käyttöikä on maksimissaan kuukausia, todennäköisesti viikkoja, jos ne ovat valkoiset ja kalliit, koska silloin roiskahtaa ensimmäisenä päivänä punaviini ja lapsi kaatuu polvilleen piikkimatolle. Hänellä on sellainen tapa, ettei hän oikein pysy pystyssä juotuaan punaviiniä. Tuo oli siis vitsi. Lapsi ei juo punaviiniä, ei edes ohessa olevassa kuvassa, vaan vettä, viinilasista, mutta silti.

Mutta onneksi Forumin yläkerrasta sai kahvia. Istuin hetken uppoutuen Staaloon, kahviin ja sitten lapsi heräsi. Edelleenkään ei ole riittävästi pökseli pökselssönejä, mutta jäi hyvä mieli ruuasta ja kahvista. Sitten lähdimme iloisina metrolla kotiin. Sen pituinen se.

8 kommenttia:

  1. Aivan ihana! Toistelen itseäni (tänään on ollut ilmoilla hauskoja tekstejä), mutta menköön: nauroin ääneen. Kyllä voi ihminen ilahtua vieraan vertaisen lounaasta ja pökselssöneistä!

    VastaaPoista
  2. Ihana, hauska teksti Siina! Tykkään niin blogistasi. <3 Ja kas, sinä luet Staaloa. Minunkin pitäisi, se odottaa minua. Hyllyssä. Vaanii oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista, minäkin tykkään sinun blogistasi. Staalo on kyllä aika vaanivainen, siinä on tosi hieno kansikin. Nytkin se vaanii tuossa niskan takana.

      Poista
  3. Pöksyosastolla voisi olla enemmän valinnanvaraa, juurikin niissä inhimillisissä hintaluokissa.

    Odotan innolla mitä mieltä olet Staalosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin vähän jännittää, että mitä mieltä tulen lopussa olemaan! Vielä on jonkin verran matkaa sinne.

      Poista
  4. :D

    Hetken aikaa olin jo kyllä, että mitä helvettiä, miten voit olla paksuna ja vielä näkyvällä tavalla, eihän siitä ole montaakaan viikkoa kun yhdessä kiskottiin skumppaa kirjamessuilla. Mutta hyvä, nyt ymmärrän.

    Minä annan merkillisen pöksyvinkin, anteeksi. Nimittäin PoPilta saa sellaisia aika napakasta trikoosta tehtyjä, yksivärisiä hauskanvärisiä leggingsejä. Ne kelpaavat jopa miehelleni, jonka mielestä leggingsit ovat pahuutta, koska näyttävät oikeastaan enemmän kapeilta trikoohousuilta. Parasta niissä on kuitenkin hinta, joka on kympin hujakoilla. Että sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa! Vai niin! Miksi minä aina PoPilla törmään vain 38 euroa maksaviin trikoohökötyksiin, jotka ovat mielestäni liian kalliita, mutta jäävät silti kummittelemaan mieleen. Huomasin yksi päivä laskeskelevani, että jos ostan kirjavat pöksyt ja maksan niistä yli 30 euroa, ja jos lapsi pitää niitä ainakin 60 kertaa, niin eihän siitä jää kuin jotain puoli euroa per kerta, ja kyllä sen verran voi maksaa siitä, että on hienot pöksyt. Mutta silti. Aika suolaista on. Ehkä yritän löytää ne halvemmat PoPin hyllyosastot. Ne eivät selvästikään ole siinä myymälän etuosassa, jossa yleensä käyn huokaisemassa ennen kuin siirryn halvempiin kauppoihin.

      Poista