Isolla kirkolla

En ole hyljännyt blogia, on vain ollut vähän haasteellista kun rakas työjuhtani Taisto ei taas ota yhteyttä verkkoon ja talon muut tietokoneet ovat puolison työkoneita, enkä uskalla mennä näpöttelemään niitä omin päin, ja puoliso on ollut paljon poissa, usein koneet mukanaan, ja isäni on ollut kylässä ja olen ollut seuranpidossa ja oli perhekahvilan kahvinkeittovuorokin ja ja ja seli seli.

Eipä tässä nytkään mitään asiaa ole, mutta kun nyt pääsin livahtamaan tänne nettiin niin kerrotaanpa nyt sitten mitä merkittävää tein tänään. Kävin kaupungilla!

Kävimme lapsen kanssa lounaalla Satkarissa, joka on paitsi tosi hyvä ravintola, myös varsin lapsimyönteinen paikka. En ole missään saanut niin iloista vastaanottoa raskautuneelle olemukselleni kuin siellä. Tarjoilija näytti pakahtuvan onnesta, kun me tuntemattomat ihmiset saamme lapsen. Tai siis saimme. En ole raskaana. Tämä tapahtui siis vuonna 2011. Olenko epäselvä? Anteeksi. No kuitenkin. Edellisellä kerralla lähtiessämme oli kolme miestä ovella vilkuttamassa lapselleni kun lähdimme. Tämä tapahtui siis vuonna 2013. Tälläkin kertaa oli ihan kivaa ja tosi hyviä kasvispyöryköitä, siis tänään, marraskuussa herran vuonna 2013. Tässä on siis kolme erillistä vierailua, jos joku tipahti jo kärryiltä kertojan hoiperrellessa aikatasoissa. Kerron tämän lähinnä koska minun on vaikea välillä keksiä paikkoja joihin uskaltaisin lapsen kanssa kahdestaan lounaalle. En halua olla bisnesväen tiellä tai tulla mulkoilluksi. Niin että tässä vinkki: Satkar. Hyvää ja kivaa. Lisäksi annokset ovat niin isoja, että vaikka molemmat lapsen kanssa söimme oikein kaksin käsin, ruokaa jäi silti. Emmekä ole sellaisia pieniruokaisia ihmisiä kumpikaan.

Sitten mukelo nukahti rattaisiin ja minä yritin etsiä hänelle housuja. Eli pökseli pökselssönejä, kuten meillä sanotaan. Puetaanpa nyt sukkeli sukkelströmit ja pökseli pökselssönit, sanomme. Voiherrajjumala, puhisee se menneisyyden minä, joka vannoi ettei ala lässyttää. Etpä, sanoo nykyisyyden minä ivallisesti. En löytänyt. Siis housuja. Haluaisin löytää kohtuuhintaiset trikoopöksyt, jotka ovat hauskat ja tyylikkäät yhtä aikaa. Niitä on vauvoille, mutta ei kaksivuotiaille. Ärsyttää. Näin hauskat silakkahousut Oi mutsi mutsin lapsosella ja tuumasin, että nuohan olisivat aika vinkeät, mutta kun onnistuin paikantamaan ne tajusin, että ne maksavat 32 euroa. Se ei ole minun budjetissani kohtuuhinta trikoohousuista. Ärsytti vielä enemmän. En näe syytä maksaa itseäni kipeäksi housuista, joiden käyttöikä on maksimissaan kuukausia, todennäköisesti viikkoja, jos ne ovat valkoiset ja kalliit, koska silloin roiskahtaa ensimmäisenä päivänä punaviini ja lapsi kaatuu polvilleen piikkimatolle. Hänellä on sellainen tapa, ettei hän oikein pysy pystyssä juotuaan punaviiniä. Tuo oli siis vitsi. Lapsi ei juo punaviiniä, ei edes ohessa olevassa kuvassa, vaan vettä, viinilasista, mutta silti.

Mutta onneksi Forumin yläkerrasta sai kahvia. Istuin hetken uppoutuen Staaloon, kahviin ja sitten lapsi heräsi. Edelleenkään ei ole riittävästi pökseli pökselssönejä, mutta jäi hyvä mieli ruuasta ja kahvista. Sitten lähdimme iloisina metrolla kotiin. Sen pituinen se.