sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ainekirjoitus 2013: Sankaritarina

Se on ainekirjoitus neljättä kertaa tässä nyt. Täti-ihminen on puikoissa ja aihe on ihastuttavan moniulotteinen. Toivoinkin, että tulisi aihe joka levittäisi kirjoitukset keskenään erilaisiksi. Harmillisesti itselläni on ollut tässä vähän ongelmia sijoittaa tähän aikaa, mutta yritetään nyt jotain rääpäistä, ettei jää väliin. Minä kun niin tykkään osallistua!


Sankaritarina

Eräänä syksyisenä iltana äiti oli laittanut tiskikoneen päälle hieman liian ajatuksissaan. Kaikki tutit olivat koneessa uniaikaan.
- Kaikki tutit ovat koneessa, äiti totesi isälle.
Isä mulkaisi äitiä. Mikä alkeellinen virhe. Mutta näin oli kuten oli. Tutit olivat koneessa. Lapsi katseli kiinnostuneena isän sylistä. Mitähän tämä nyt tarkoitti.
- Kai siitä tutista pitää luopua joskus kuitenkin, sanoi äiti.
- Minä haluu minu tutti, lapsi sanoi.
- Tutit on nyt kaikki koneessa, isä sanoi. - Mutta ei se haittaa.
- Ei haittaa! lapsi sanoi reippaasti.

Tunnin kuluttua oli selvää, että kyllä haittaa. Kukaan ei ollut ymmärtänyt tutin merkitystä nukutuksessa. Aiemmin lapsen nukahtaminen oli sujunut seuraavasti: lapsi sänkyyn, tutti suuhun, vanhempi lurittelee parit unilaulut, lapsi sammuu. Aikaa kului viidestä kymmeneen minuuttia.
- Minä ei ottaa nukattaa! nyyhkytti itkuinen lapsi.
Lopulta lapsi sammui itkuunsa kahden tunnin huudon päätteeksi.

Uupuneet vanhemmat istuivat sohvalla. He ymmärsivät, että tutti ei voisi enää palata. Lasta ei voisi laittaa moneen kertaan käymään läpi tätä harjoitusta. Tämä oli nyt vain vedettävä läpi, vaikka oli huonoin mahdollinen hetki. Tosin aina on huono hetki kärsimykselle.

Mutta miten opettaa lapsi nukahtamaan? Perheen isä nukahtaa menemällä sänkyyn ja sulkemalla silmänsä. Perheen äiti nukahtaa lukemalla niin kauan, että nukkuu. Mutta lapsi ei osaa rauhoittua. Hän ei osaa pysyä paikallaan.

Unirituaaliin otettiin mukaan unilelu ja iltasatu. Äidin mielestä paras tapa nukahtaa olisi, jos lapsi makaisi sängyssä, äiti silittäisi ja laulaisi ihastuttavia unilauluja.
- Laulaako äiti oravalaulun?
- Ei.
- Laulanko nukkumattilaulun?
- Ei. Ei laulia!
- Saako äiti silittää?
- Ei!
- Entäs peikkolaulu?
- EI LAULIA!
Lapseen ei saa koskea eikä hänelle saa laulaa. Lapsi haluaa kiemurrella, potkia ja jutella. Välillä kiskoa äitiä tukasta. Lopulta lapsi saa hysteerisen kohtauksen, jonka jälkeen hän lopulta sammuu.

Äiti soimaa itseään siitä, että lapselle ylipäätään koskaan annettiin tutti, siitä, ettei siitä luovuttu kokonaan aiemmin, siitä, että meni laittamaan kaikki tutit yhtä aikaa tiskikoneeseen, siitä, ettei osaa opettaa toista rauhoittumaan.
- Toisaalta jotkut nukuttavat lapsiaan niiden syntymästä asti tuntikausia päivässä. Jos me nukutetaan nyt pieni kausi, niin ollaan silti päästy aika helpolla, lohduttaa puoliso.

Kauko-Taisto periytyy äidiltä lapselle

Nukahtaminen on kauhean vaikeaa. On vaikea pitää silmiä kiinni, rauhoittua, kun on niin paljon kaikkea jännää, niin monta juttua mahtavaa kerrottavana. Ymmärtäähän sen. Lopulta tulevat illat, jolloin lapsi makaa rauhallisesti paikallaan, hänet saa peitellä, hän katsoo hymyillen äitiä ja antaa pehmokissalleen Kauko-Taistolle pusun. Nukutus saattaa kestää edelleen kaksi tuntia, mutta ainakin sen ajan on herttaista ja rauhallista. Perheellä on vielä pitkä matka siihen, että lapsi nukahtaa kymmenessä minuutissa kuten ennen, mutta hiljalleen he ovat päässeet siihen, että uniaika ei pelota ketään. Sankari menee mielellään unimaahan leikkimään uniautoilla.

- Mitä unia näit?
- Kaika-unia!
Äitiä hymyilyttää. Kaika on naapurin tyttö.

7 kommenttia:

  1. Onnea pienelle sankarille ja pusuja Kauko-Taistolle, joka saattaa hyvinkin olla maailman sympaattisin kissa.

    VastaaPoista
  2. Kauko-Taisto! <3 Ihana. Tsemppiä sankarille. Ei menne kolmeakymmentäkään vuotta siihen, että hänestä(kin) nukkuminen on mitä parhain tapa viettää aikaa.

    VastaaPoista
  3. Voi nyyhkis. <3 Mutta kerran se vain tosiaan kirpaisee, nyt se on täytetty!

    VastaaPoista
  4. Näin jälkikäteen vielä on muuten sanottava, että vähänkö vituttaa kun en aikanaan tajunnut, että tutteja voisi pestä tiskikoneessa.

    VastaaPoista
  5. Kauko-Taistolla on pinkki sukulainen, jonka nimi on Kirkko-Pirkko. Hän asuu Turussa ja vartioi ystävättäreni moraalia. Varsin pätevä katti sekin. Itse kyllä tykkään enemmän Kauko-Taistosta, hän on liberaalimpi.

    Ja Liina, minusta tuo sinun holtittomasti kiroileva sinäsi on aivan ihastuttava!

    VastaaPoista
  6. Mä en ole ikinä tajunnut ajatellakaan, että tutteja voisi pestä pesukoneessa. Tosin olen sen verran hysteerinen pesuainejäämien suhteen, että pesen käsin lasten lusikat ja nokkamukit. En tiedä millä logiikalla heidän lautasenja ja kipponsa pestään silti pesukoneessa. Omituisuutensa kullakin ja tämä taitaa olla minun. Tai yksi niistä monista. ;)

    VastaaPoista
  7. Uuh, edelleen muistelen kauhulla sitä aikaa, kun keskimmäisen tutit annettiin oravanpoikasille. Pelkäsin nuorimmaisen vastaavaa tilannetta jo puoli vuotta etukäteen. Poika oli jotain 11kk, kun alkoi pudistamaan päätään tuttia tarjotessa eikä enää huolinut. Aika äkkiä lakkasin tarjoamasta ja menin hiljaa tuulettamaan keittiön puolelle :-)

    VastaaPoista