perjantai 6. syyskuuta 2013

Minun kolmikieliset kaksoseni

Wolfram Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
Suom. Anne Mäkelä
Siltala, 2013

Nätisti lakattu peukku.
Muistelen pitäneeni Eilenbergerin esikoisteoksesta Minun suomalainen vaimoni. Luin sen sinä kesänä kun olin raskaana. Eilenberger on saksalainen filosofi, joka on rakastunut ja mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Ensimmäinen kirja ihmetteli suomalaisten ja saksalaisten eroja, jotka olivat monin osin hauskoja, tosin Suomi esitettiin siinä vähän itselleni vieraana, vanhoillisena maaseutuna. Jossain voi toki olla sellainenkin Suomi, mutta minä en sitä tunnistanut. Kuitenkin muistelen viihtyneeni hyvin kirjan kanssa. Eilenbergerin vaimo, ainakin tämä kirjassa esitetty fiktiivisehkö vaimo, on kaksimetrinen koripalloilija, jolla on hyvin suoraviivaisia ajatuksia kaikesta.

Siksi varasinkin tämän toisen kirjan heti kun siihen sain katsekontaktin. Ja kyllä minä nytkin viihdyin. Wolfram ja hänen suomalainen vaimonsa ovat saaneet kaksostytöt ja muuttaneet Amerikkaan ja Kanadaan. Tämä oli kirjan ongelma, se hyppi Berliinin, Suomen, Kanadan ja Amerikan väliä, enkä yhtään pysynyt kärryillä siitä, oltiinko milloin Amerikassa ja milloin Kanadassa. Suomen ja Berliinin pystyin jotenkin hallitsemaan vielä. Kirja koostuu pienistä jutuista, joissa ajaudutaan hieman tajunnanvirtamaisesti sinne sun tänne, mikä on kovin hauskaa, joskin välillä meinasi keskittyminen herpaantua kun en ihan pysynyt herra Eilenbergerin kärryillä. Joka tapauksessa, kirja käsittelee perheen yrityksiä sopeutua Pohjois-Amerikkaan ja erilaisia tapoja kasvattaa lapsia.

Silti luen varmaan Eilenbergerin seuraavankin teoksen, jos se käsittelee hänen ihastuttavaa rouvaansa. Rouva on kansalaistottelematon antaessaan lastensa kävellä kouluun Amerikassa. Rouva ei anna Wolframin ostaa autoa ilman, että mietitään yön yli. Rouva on paha suustaan eikä anna periksi. Hän tilaa lastensa pillimehut Euroopasta. Rouva ei lue sähköpostiaan, koska hän ei ymmärrä mitä hyötyä siitä roskasta olisi, eikä hänellä ole aikaa kaiken maailman kotkotuksiin. En aina ymmärrä Wolfram Eilenbergerin kirjojen suomalaista vaimoa, mutta ihailen hänen järkähtämättömyyttään kovasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti