maanantai 9. syyskuuta 2013

Ei-jauhelihakeitto

Ettei blogi vain kävisi liian yksitoikkoiseksi ja ennalta-arvattavaksi ajattelin kertoa, että tein tänään ihan älyttömän hyvää ruokaa. Yllätyin itsekin. Se oli käytännössä melkein kuin jauhelihakeittoa, mutta se ei ollut jauhelihakeittoa. Lapsi suhtautui hyvin varautuneesti hänelle tarjottuun ruokaan ja katseli sitä ihan, että mitäs helvettiä se tämä nyt taas on, mutta maistettuaan huusi äärimmäisen hämmästyneesti: "Nam!"

Niin. Että mitäs siihen sanotte. Ette varmaankaan mitään. Kerron kumminkin miten tein tämän ihmeellisen sapuskan.

Ei-jauhelihakeitto

Perunoita
Bataattia
Palsternakkaa
Sipulia
Valkosipulia
Vettä
Paseerattua tomaattia
Kasvisliemikuutioita
Quorn-rouhetta pussillinen
Purkillinen papusekoitusta (ei ollut tarkoitus laittaa, mutta lapsi halusi väkisin ja kyllä ne ihan hyviä olivat, milloinpa eivät olisi, pavut nam)
Chilijauhetta
Paprikajauhetta
Kuivattua timjamia paljon
Tuoretta persiljaa

Sitten vaan pilputaan kaikki kasvikset, laitetaan kattilaan, huomataan kattila liian pieneksi, vaihdetaan kattila suurempaan, lorotetaan vettä päälle niin että kasvikset melkein peittyvät. Vesi jotenkin lisääntyy kuumetessaan. Jännä juttu. Tai kai se on ihan alkeisfysiikkaa, mutta on se minusta silti jotenkin vähän jännää, sanokaa mitä sanotte. Ja kasvisliemikuutiot sinne sekaan, jos tykkää sellaisia käyttää, itse tykkään, koska mikäs sen maistuvampaa kuin hyvä natriumglutamaatti. Tosin nämä olivat sellaisia luomukuutioita, joissa ei ole lisättyä natriumglutamaattia, joten ilmeisesti niissä on vain jotenkin alkuperäistä sellaista. Kuitenkin. Niin niin sitten kun ovat siinä tovin porisseet, voit lisätä paseeratun tomaatin ja mausteet. Kun kasvikset ovat melkein kypsiä lisää quorn. Se on tiedättekö ihan kuin jauhelihaa! Jos on sellainen kasvissyöjä, ettei tykkää lihamaisista jutuista niin sitten quorn-rouhe on varmaan ällöä, mutta minä en ole. Päinvastoin, kaipaan lihaa usein ja pidän siitä teoriassa kovasti, minä en vain syö sitä. Ja sitten ne pavutkin voi sinne lisätä. Maistele, tarvitaanko suolaa, ei tarvittu meillä, hämmästy ihmeellisen hyvästä mausta, myhäile ja onnittele itseäsi. Silppua persilja ja nakkaa tyylikkäästi päälle. Kylläpä on hyvä päivällinen siinä, oijoi. Syö ja unohda ottaa valokuva blogiin. Ajattele, että jos jotakuta kiinnostaa ja jaksaa lukea tänne asti, hän varmaankin osaa myös kuvitella mielessään jauhelihakeiton. Koska siltä se hyvin pitkälti näytti.

Tässä bloggauksessa ei ollut nyt kyllä mitään järkeä. Kahvinkeittimeni saapui tänään, ehkä huomenna saan taas tasoitettua kofeiinin määrän veressä ja sitten, jotain, no, tuskin se tulee vaikuttamaan mihinkään, kunhan kuvittelen.

2 kommenttia:

  1. Voi miten monta kirjoitusta olit ehtinyt viikossa! Ja nyt minä jään lukemaan ja kommentoimaan vaikka on liian myöhä ja sitten olen huomennakin kamalan väsynyt. Teenkin tällaisen kommenttikoosteen:

    -Onnea kirjasta! Vau! Hienoa! Ja hienoa että osaat jo vaikka mitä ja olet innokas oppimaan uutta. Ei mene hukkaan!

    -En ole koskaan käynyt perhekerhossa tai äiti-lapsikahveilla tai muissa semmoisissa, ja tunnen aina pientä kateutta. Niin kuin nytkin. Ihana päivä sinulla!

    -Pitäisikin kokeilla tuota quornia, meidänkin lähikauppaan oli tullut sitä.
    .

    VastaaPoista
  2. Melkein unohdin vastata tähän! Syytän kahvinkeittimettömyyttä! Vastauskooste:

    - Kiitos!

    - Se on ollut mulle lapsen jälkeen parasta äitiydessä. Eikö teillä päin ole sellaista toimintaa? Kannattaa mennä mukaan. On pelottavaa aluksi, mutta tosi kivaa.

    - Suosittelen. Se on korvannut meillä soijan käytännössä kokonaan. Tosi hyvää ja helposti sovellettavissa liharuokaohjeisiin.

    VastaaPoista