![]() |
Haasteen logon taiteili taitava Täti-ihminen |
Minusta tulee isona
Alle kouluikäisenä ihailin suunnattomasti Alkon myyjiä. Siinä kaupassa oli jotain mystistä, sinne ei mielellään otettu lapsia mukaan, mutta sitten kun sinne pääsi, siellä oli kovin jännittävää. Sedät ja tädit seisoivat tiskin takana ja heidän selkänsä takana oli rivistö värikkäitä ja kauniita pulloja. Aikuiset jonottivat ja myyjät pitivät valtaa ja antoivat mitä pyydettiin. Ostokset pakattiin Alkon muovipussiin, johon ei saanut pakata tarhakamppeita, koska se oli noloa. Siskoni pakkasi kerran ja äiti meinasi kuolla häpeästä kun tarhassa ilmeni mitä oli tapahtunut. Minäkin halusin olla salaperäinen vallanpitäjä tiskin takana. Lapsuuteni ei ollut lasinen, mutta kai siihen Alkoon liittyi jotain vähän noloa vaikka sieltä olisi hakenut vain kerran kuussa viinipullon. En tiedä. Enää en kauheasti halua Alkon myyjäksi, ne ovat nykyään kuin mitä tahansa kauppoja ja olen ymmärtänyt, että ongelma-asiakkaita saattaa olla enemmän kuin kirjastossa.
Yhdeksänvuotiaana päätin, että minusta tulee kirjailija. Jo varhain ymmärsin, etten tule sillä elämään, joten suunnittelin jatkuvasti siihen rinnalle muita töitä. Yksi pitkäaikaisimmista suunnitelmistani oli olla muskelirekan kuljettaja, joka ajaa toisella kädellä rekkaa ja toisella kädellä kirjoittaa. Olin nähnyt elokuvan, jossa Kris Kristofferson näytteli rekkakuskia, jonka nimi oli Kumiankka, ja olin hyvin vaikuttunut. En enää muista miksi. Jossain vaiheessa tajusin, että rekkakuskin työ voisi olla pidemmän päälle vähän tylsää ja aloin haaveilla muista jutuista.
Jossain vaiheessa halusin kovasti olla poliisi, kunnes äitini löysi minut tutkimasta poliisikoulun pääsyvaatimuksia. "Poliisit ovat pitkiä ja tyhmiä, etkä sinä ole kumpikaan", hän sanoi ja murskasi unelmani. Olipa hän ennakkoluuloinen, näin myöhemmin ajateltuna, olen kyllä nähnyt monen pituisia poliiseja. Lisäksi sanottakoon, etten olisi silloinkaan läpäissyt poliisikoulun kuntotestejä. Enkä varmaan olisi muutenkaan ollut kovin hyvä poliisi. Olen ehkä liian kansalaistottelemattomuuteen taipuvainen.
Oikeastaan suunnitelmani on aina ollut olla kirjailija ja siihen jotain päälle. Ja sitä jotain on niin paljon, ettei ole oikein koskaan täsmentynyt mitä se olisi. Jos saisin ihan itse valita, haluaisin vähän minimipalkkaa enemmän rahaa ja voisin kuluttaa viikon esimerkiksi niin, että yhden päivän tekisin jotain käsilläni jossain taiteilijayhteisössä, kaksi päivää kirjoittaisin jossain ihanassa työhuoneessa keskustassa ja kaksi päivää voisin olla nykyisessä palkkatyössäni. Se olisi parasta.
Nyt olen 34 vuotias, enkä edelleenkään tiedä mikä minusta tulee isona. Olen käynyt koulua lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja tehnyt erinäisiä töitä, kuten yösiivonnut ja ollut kirjankorjaajana, mutta edelleenkään minulla ei ole ammattia. Osaan kaikenlaista ja opin koko ajan lisää. Oikeastaan ainoat asiat joita en halua ovat yötyö, ulkotyö tai minkään satuttaminen. On niin paljon kaikkea, mitä haluaisi oppia ja tehdä. Mutta toisaalta hyvä on juuri näinkin, kirjastotätinä ja aloittelevana kirjailijana. Saan paljon iloa molemmista. Tärkeintä, että olen onnellinen ja saan kirjoittaa.
Ihan täydellinen viimeinen lause. Ensimmäinenkään ei ole pöllömpi. Ekat ja vikat lauseet on tärkeitä. Joskus luen ne kirjasta ensin, ja sen perusteella päätän, luenko.
VastaaPoistaKiitos. Nyt aloin tietysti heti miettiä, että mitenkäs se mun kirja alkoi ja loppui, ja vähän hirvittää. Kun eihän niistä itse oikein osaa mitään sanoa. Mutta olen samaa mieltä, ne on tärkeitä.
PoistaHauskaa lukea miten erilaisia kirjoituksia on syntynyt! Mä mietin enemmän sitä, millaisen elämän haluaisin elää, vähemmän ammattia. Kiitos tästä!
VastaaPoistaJoo, se olikin juuri hauskinta, lukea kaikki erilaiset jutut samalla otsikolla. Kiitos sinulle!
PoistaMinusta tuntui niin ihanalle lukea, että yksi noin kaukaisista haaveistasi on nyt toteutunut :)! Aika upeaa!
VastaaPoistaMinustakin se on upeaa. Varsinkin kun tiedän, miten älyttömän paljon työtä sen eteen on tehty. Kun harvoinhan unelmat niin toteutuu, että kotona odottelee haaveillen.
PoistaSitähän ei ihminen elämästään tiedä, vaikka poliisina kuolis... :D
VastaaPoistaNo näinhän se on. Mutta olisin kyllä melko pettynyt tähän maailmaan, jos kuolisin poliisina :)
PoistaNo kyllä tosiaan melkoista kansalaistottemattomuutta osoitat poliisipuheillasi! Hui sentään!
VastaaPoistaMutta ihana teksti. Eli olen kyllä iloinen, että ryhdyit kirjailijaksi etkä poliisiksi.
:) Onhan sitä toisaalta kirjoittavia poliisejakin. Kuten Matti Yrjänä Joensuu ja se yksi, mikäs sen nimi oli. Tosin luulen, että mun kirja olis vähän erilainen jos olisin poliisi.
PoistaJa toivottavasti en loukannut ketään poliisia. Kaikki tapaamani ovat olleet ihastuttavia ihmisiä.
:'D
VastaaPoistaNauroin vedet silmissä. Ja kyllä susta olisi pitänyt tulla poliisi. Sä olisit ollut maailman siistein ja paras poliisi. Vaikka siistein ja paras saatat olla missä tahansa hommassa.
:) Kiitos! Kyllä varmaan poliisinakin olisin saattanut olla ihan ok. Tosin olisin varmaan synkempi ihminen. Poliisit varmaan näkevät aika paljon kaikkea kurjaa, joka synkistäisi herkän sielun.
PoistaKirjoitat ihanasti! Meinaatko paljastaa, mikä sun kirja on, ostan heti? :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaKirjasta löydät lisätietoa vaikka tuolta: http://www.siina.fi/p/kukkia-birgitalle.html
Se ilmestyy parin viikon päästä.
Kiitos, kuulostaa ihan loistavalta kirjalta. :)
PoistaIhana postaus! Hih, muistan itsekin sen, ettei tarhavaatteita sopinut pistää Alkon pussiin :).
VastaaPoistaps. täällä toinen yli 30-vuotias nainen, joka ei vieläkään tiedä, mitä tekisi isona. No, olen kuitenkin saanut aloitettua viime viikolla tradenomin opinnot... :).
Onnea aloitetuista opinnoista! Uusi alku on aina jännä, uusi reppu, uusi penaali, uudet kaverit! Oi että!
Poista