perjantai 23. elokuuta 2013

Tähdenpeitto

Sarri Nironen: Tähdenpeitto
WSOY, 2012.

Juuri tällaista kirjaa minä tarvitsin Kiltin tytön jälkeen! Tähdenpeitto on hyvin pieni ja ihastuttava kirja. Se on helppolukuinen, mutta hyvin taitava, nopealukuinen, muttei helposti ohitettava.

Tähdenpeitto kertoo kahdesta helsinkiläisestä abiturientista, Riinasta ja Joonasta. He elävät samassa kaupungissa, tekevät samoja asioita, juovat kahvia, tupakoivat, lukevat ja eivät lue kirjoituksiin. He kohtaavat, melkein kohtaavat, mutta menevät toistensa ohi. He ovat samassa kertomuksessa, mutta kahdessa erillisessä.

Sarri Nironen kirjoittaa aivan ihailtavasti. Kevyesti, vaivattomasti. Tulin monista kohdista ihan tekstin tasolla kauhean iloiseksi. Kuten vaikka tästä:

"Eelis katoaa ovelta, mutta sanoo sitä ennen laittavansa valot pois päältä. Sitten Eelis laittaa valot pois päältä."

Tähdenpeitto tavoittaa ihanasti nuoruuden, enkä haluaisi kuulostaa tädiltä, mutta minusta Nironen on kauhean nuori, onhan hän minua kymmenen vuotta nuorempi. En silti ole niin dementoitunut, ettenkö muistaisi millaista se oli. Kaikki tuo. Ja siksi Tähdenpeittoa oli ihana lukea. Jotenkin kirjaa aloittaessani muistelin Harri Sirolan Abiturienttia, sitä ahdistusta, joka siitä kumpusi, muistaakseni, en muista sitä kovin tarkkaan, koska taisin lukea sen silloin kun olin abi, josta on nyt jo tovi, suorastaan viisitoista vuotta, mutta kumminkin, sitten kuvittelin, että tämäkin kirja olisi sellainen kuin Abiturientti, mutta eihän tämä ollutkaan yhtään. Vaan yhtä aikaa syvä ja matala, kevyt ja painava, niin kuin nuoruus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti