lauantai 10. elokuuta 2013

Koskemattomat

Olivier NakacheEric Toledano
Intouchables (2011)

Luettuani Koskemattomien takakannen kurtistin kulmiani. Pyörätuolipotilas ja nuori lorvehtija kohtaavat. Kuulostaa huolestuttavasti eräältä syksyllä ilmestyvältä esikoisromaanilta. Nieleskelin hieman. Eilen puoliso lähti humputtelemaan ja työnsin Koskemattomat pleikkariin ja valmistauduin kokemaan suurta häpeää ja epäonnistumista.

Niinhän se on maailmassa, että harvoin saa olla ideoineen yksin. Jossain muualla joku keksii saman idean. Tai elää sen, kuten nyt tässä tapauksessa, koska Koskemattomat perustuu tositapahtumiin. Ja vaikka lähtötilanteet tässä elokuvassa ja tulevassa romaanissani ovat samankaltaiset, ei niistä kovin paljon muuta yhteistä löydä. Tai ainakaan minä en löytänyt. Onneksi. Ja lisäksi, Koskemattomat oli oikein hyvä elokuva, pidin siitä kovasti. Olen kyllä muutenkin vähän tämmöisten ranskalaisten kevyehköjen draamojen perään, joten se nyt ei hämmästytä.

Ihailemani Petri Tamminen kirjoitti jossain kirjassaan siitä karmeasta tunteesta, kun on keksinyt jonkun aivan originellin ja mainion idean, kuten vaikkapa että olisi mies, joka ihailee ruotsalaisuutta, ja sitten alkaa innoissaan toteuttaa ideaansa, kunnes yhtäkkiä jostain pöksähtää joku Miika Nousiainen, joka onkin kirjoittanut juuri samasta ideasta aivan erinomaisen kirjan. Ja muistaakseni Tammisen lopputulema oli, että vaikka Petri Tamminen ja Miika Nousiainen kirjoittaisivat samasta aiheesta samaan aikaan, ovat lopputulokset silti niin kaukana toisistaan, ettei sillä lopulta ole mitään väliä. (Tai sitten Tammisen lopputulema oli jotain ihan muuta, mutta näin haluan sen muistaa, lukekaa itse se kirja ja todetkaa mitä Tamminen sanoi, ja ei, en edelleenkään muista missä kirjassa näin sanottiin, joten teidän lienee pakko lukea koko Tammisen tuotanto, mikä on oikeastaan teille vain hyväksi, koska Petri Tamminen on aivan käsittämättömän hyvä ja ihana.)

Mutta silti se pelottaa. Että joku ehtii ensin, joku parempi, joku taitavampi, joku, kuka vaan. Ja sitten itse leimautuu kopioijaksi, vaikka kirjaa on kirjoitettu vuodesta 2008. Kovasti se pelottaa. Onneksi kohta on syyskuu ja niiltä osin voi huokaista.

IMDB
Rotten Tomatoes

9 kommenttia:

  1. Kävin katsomassa tän leffan joskus teatterissa ja se oli kyllä ihan hauska. Tosin raskaana tai mikä lie tilanne ollutkin niin tietty tihrautin siinä lopussa, vaikka vierustoveri jo tuulettikin et hei kerrankin otettiin leffa jossa ei tarvinnut huutoitkeä. Minä siinä sitten kaivelin samalla nenäliinaa nolona.

    Mutta niin näkeehän sen blogeissakin että ihan samaan aikaan sattuu tulemaan samoista aiheista juttuja. Tai eri aikaan. Useat sisällöt ovat samoja mutta jokainen juttu on omanlaisensa, uniikki.

    Ihan pitää semmoinen jännityshalirutistus tässä rutistaa sinulle syksyyn :)! Hyvin se menee ja kirja on jo mullakin varauksessa :)! (millä lavalla olet kirjamessuilla niin tuun katsomaan ja hurraan kovasti :p?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se menee, kauhean yksilöllinen kuvittelevat kaikki olevansa ja ihan samanlaisia mietiskellään kumminkin :)

      Kiitos kannustuksesta! Kirjamessuilla olen näillä näkymin ihan vaan katsojana. Mutta jos satut näkemään siellä tungoksessa niin tule ihmeessä moikkaamaan!

      Poista
  2. En tiedä lohduttaako tämä vaiko masentaako, mutta Kevin Kelly, sankarini, listaa kirjassaan What Technology Wants vaikka millaisen liudan maailmaa muuttaneita ideoita, jotka kaksi tai useampi ihmistä on saanut samaan aikaan. Tämä ei myöskään liity vain teknologiaan vaan myös kulttuuriin.

    Minusta se on ollut jotenkin huojentava ajatus: ajattelen, että ihmiset jotenkin imevät ideansa jonkinlaisesta ryhmämielestä, ja sitten parhaat meistä (teistä) saavat niistä jotain aikaan. Jotain omaa ja hienoa ja erityistä.

    Mä oon ihan varma, että eräs syksyllä ilmestyvä esikoisteos tulee olemaan kaikkea noista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiin, noinhan se menee. Tyhmähän se yksin kuplassaan olisi jotain viritellä. Ja varsinkin kun olen kovin open source -henkinen. Mutta kirjallisuudessa se vaan on vähän niin, että on vähän tyhmää, jos peräkkäin ilmestyy neljä kirjaa prikulleen samasta aiheesta. Sikäli joku leffa jossain Ranskassa on pienempi paha :)

      Poista
  3. Nerokas Tamminen kirjoittaa tuosta kirjassaan Muita hyviä ominaisuuksia, tarinassa Ainutlaatuisuuden pakko. Ja lopputulema oli, että "-- kirjamme olivat aivan eri kirjoja." :)

    K

    VastaaPoista
  4. Mullekin käynyt noin yhden "liikeidean" kanssa. Harmitti, kun joku muu ehti ensin. Itse olin vasta idean tasolla, ja nyt ei tietenkään huvita lähteä toteuttamaan ollenkaan. Tuskin maailma siinä paljoa menetti, mutta itteä harmitti. Mutta olkoon joku muu asia myöhemmin sitten se "mun juttu", eikä tapanani yleensä muutenkaan ole olla kateellinen (okei, ehkä joskus entisessä elämässä, mutta nykyisin en). Ei voi ahnehtia kaikkea kunniaa itselleen tässä maailmassa.

    Se kyllä vasta ärsyttääkin, jos on keksinyt jotain ensin, toteuttanutkin, ja joku muu, myöhemmin saman tehnyt, saa maineen ja kunnian alan uranuurtajana. Murr!

    VastaaPoista
  5. Piti vielä tulla tarkentamaan, että siis onneks kerkisit saada kirjan valmiiksi ennen toisen vastaavan idean huomaamista, niin me ei menetetä mitään vaan sellasesta syystä että lähtöidea on jollain muulla sama. Ja että kukaan tuskin tulee katkeraks sulle, kun on jo saanut teoksellaan mainetta ja kunniaa. Ja onneksi tuotoksesta tulee aina tekijänsä näköinen - en usko, että oot samannäkönen ku Nakache tai Toledano. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä tästä ei niin kannattaisi olla huolissaan. Luulen kyllä, että useimmat kirjoittajat ovat silti. En tosiaan muistuta kovinkaan paljon Nakachea enkä Toledanoa, mutta nyt kun googlasin varmuuden vuoksi heidät, niin he kyllä muistuttavat kovasti toisiaan.

      Poista