tiistai 20. elokuuta 2013

Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö
(Gone Girl, 2012)
Suom. Terhi Kuusisto
WSOY, 2013

Kiltti tyttö on saanut osakseen hirmuisen suitsutuksen, joten olihan minunkin uteliaana ihmisenä se toki luettava. Luettuani kursorisesti joutamia blogi- ja lehtijuttuja kirjasta, niitä on ilmestynyt aika liuta, olin siinä käsityksessä, että kirja on vähän kuin Sinä päivänä kohtaisi Jumalat juhlivat öisin. Kaikissa lukemissani jutuissa pyrittiin pitämään kirjan juoni salassa, mutta vaikka olen aika luottavainen, olen silti taitava lukemaan rivien välistä, ja näin ollen kirja ei oikeastaan onnistunut yllättämään missään vaiheessa.

No. Sanotaan nyt suoraan. Minä en pitänyt tästä kirjasta. En yhtään pitänyt. Tuskin kukaan on pitänyt päähenkilöistä, se lienee tarkoituskin, koska he ovat molemmat todella kamalia, mutta en pitänyt kirjassa oikein mistään puolesta. Ehkä, jos en olisi jo rivien välistä selvittänyt kirjan käänteitä, olisin voinut saada jotain tyydytystä juonesta, mutta nyt sekin jäi saamatta.

Niille jotka eivät tiedä, Kiltti tyttö kertoo Nick ja Amy Dunnesta. He ovat olleet menestyjiä New Yorkissa, kunnes molemmat menettivät työnsä ja päätyvät Missouriin, Nickin kotiseudulle. Sitten parin viidentenä hääpäivänä Amy katoaa. Minne Amy joutui? Siinäpä sitä olisikin selvittämistä, jos yhtään kiinnostaisi mitä noille inhottaville ihmisille tapahtuu.

Miksi minä en pitänyt tästä? Olen miettinyt sitä kovasti tässä, kun näemmä kirja on aiheuttanut niin suurta iloa niin monelle lukijalle. Ensinnäkään en pitänyt kirjan maailmankuvasta. En halua uskoa, että maailma on tuollainen, enkä että ihmiset ovat tuollaisia. Jotenkin kirja oli kirjoitettu niin syväluotaavan inhottavaksi, että aivan pahaa teki. Toiseksikin, kirjan kieli ei vedonnut minuun. En tiedä oliko kyse suomennoksesta, koska välillä korvissa kajahteli englanti aika roimasti. Tästä en tietenkään voi sanoa mitään, kun en ole nähnyt alkukielistä versiota. Kolmanneksi, en oikein osannut nähdä paljon hehkutettua rakennetta ja tarinaakaan kovin ihmeellisinä. Ehkä, koska olin etukäteen arvannut, mistä on kyse. Ja se on toki harmi, eikä kirjan vika. Mutta tämä onkin subjektiivinen kertomus yhden ihmisen lukukokemuksesta, joten näin nyt vain oli. Lisäksi vielä kirja oli välillä tylsä. Se olisi tuskin ainakaan kärsinyt, jos olisi tiivistetty satakunta sivua. Ja vielä bonuksena, minusta tarinassa oli aukkoja. En pätkääkään usko, etteikö monessa kohtaa olisi jäänyt kiiinni yksi jos toinenkin valhe, jos tämä olisi ollut vähääkään realistinen.

Kovasti arvostamani henkilö pitää lempikirjanaan Gillian Flynnin Sharp Objectsia, ja olen luvannut sen lukea, mutta tällä hetkellä ei kyllä tee yhtään mieli enää sukeltaa Flynnin maailmaan. Koska kyllä kirja siinä onnistui hyvin. Luomaan niin inhottavan maailman, etten halua olla sen kanssa missään tekemisissä.

Jos haluatte lukea kirjasta myönteisen arvion, se ei ole vaikeaa. Kirjoitatte vain googleen Kiltti tyttö ja avaatte lähes minkä tahansa linkin. Ja hyvä niin. On hyvä, että on erilaisia makuja ja kaikille meille ihania kirjoja.

18 kommenttia:

  1. Hassua, mä muistaakseni tykkäsin tästä (tosin luin tämän jo noin vuosi sitten englanniksi, joten juoni- ja kielikohdat ehkä eliminoituivat sillä) mutta samalla tunnistan hirveän paljon siitä, miksi et pitänyt.

    Minustakin molemmat päähenkilöt olivat kaameita ja maailmakin, nyt kun asiaa ajattelee, aika hirveä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sun postauksen jossain puolivälissä omaa lukemistani, varmaan yritin saada jotain tsemppiä lukemiseen. Saattoi olla, että mulla oli niin epärealistiset odotukset taas kerran, että suutuin kirjalle jo alkuvaiheessa, enkä näin ollen myöskään pitänyt siitä. En tiiä.

      Poista
  2. Englanniksi luettuna kieli ei ollut mieleenpainuvaa eli ei siis mitenkään häiritsevää. Suomennoksen kohdalla useampikin on tainnut valittaa kielestä, joten epäilisin, että suomennos ei ollut täysin onnistunut. En ole nähnyt suomenkielistä teosta, joten en tietenkään voi olla varma.

    Minä en arvannut. Toisaalta olen aika huono arvaamaan ja vähän aika sitten yksi lukukokemus meni aika piloille, kun arvasin ennen kuin kerrottiin. Minä haluan yllättyä ja usein trillerien parissa yllätynkin.

    Tämä kirja on kyllä jännästi jakanut mielipiteitä. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tästä arvioita, kun en ikinä ole voinut arvata, kuka tästä kirjasta pitää ja kuka taas ei tykkää yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se on hyvän kirjan merkki, jos jakaa. Valitettavasti nyt jäin itse sinne väärälle puolelle aitaa, mutta minusta on ehdottomasti kirjalle eduksi olla vihattu ja rakastettu kuin kaikkien mielestä ihan ookoo blääh.

      Minä olen luonteeltani vähän sellainen rivien välistä lukija, että alan automaattisesti täyttää aukkoja. Siksi yritänkin olla lukematta juttuja kirjoista, jotka aion lukea. Luen arviot mieluummin myöhemmin ja peilaan omaan kokemukseen. Tästä vain tuli juttua joka tuutista niin isolla paineella, etten voinut välttyä arvaamasta jo etukäteen mistä on kyse. Minäkin tykkäisin kovasti yllättyä!

      Poista
  3. Minulla on todellisia vaikeuksia pitää kirjasta, jonka päähenkilöistä en pidä ja joihin en voi samaistua. Veikkaanpa siis, että Kiltti tyttö ei välttämättä ole minun kirjani. Jollei maailmankuva sitten ole niin iljettävä, että kirja sen vuoksi herättäisi paljon ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa herättäisikö tämä ajatuksia, itsessäni ehkä jotain pienimuotoisia, mutta sen voin luvata, että päähenkilöistä et pitäisi. Ne on tehty niin, ettei niistä voi pitää.

      Poista
  4. Olen lukenut takakannen ja sanonut njäääh. Eipä ne kaikki kirjat ole tosiaan itseä koskettavia ja se aikakin vaikuttaa kovasti minkätyylinen milloinkin miellyttää pääkoppaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ei kaikki kirjat ole kaikille. Mutta jokaiselle on onneksi jotain.

      Poista
  5. Luin kirjaa muutaman kymmenen sivua ja sanoin njääh... ^ Olen samaa mieltä siitä, että kirja oli tylsä, minussa se ei herättänyt pakottavaa tarvetta lukea kirjaa eteenpäin. Kesken jäi ja unohtui aika äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Aika monelta tämä on käsittääkseni jäänyt kesken.

      Poista
  6. Tää on oikeasti kiinnostanut mua, kun on saanut niin paljon mediahuomiota ja arvioita,vaikka genre sinänsä ei uppoa. Ehkä luen... tai ehkä en...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli vähän sama. Ei tämä ollut yhtään munkaan genreä, siksi olinkin vähän tyhmä kun edes tartuin tähän. Mutta pitihän se saada tietää, mistä kaikki kohu! Nyt tiedän. Mutta en tiedä kannattiko.

      Poista
    2. Mä luin sen! Ja jollain perverssillä tavalla pidin. Sopi yövuoroihin täydellisesti, teksti sopivan nokkelaa muttei yliyrittämistä tai liikaa kikkailua, juoni ennalta-arvattava mutta kuitenkin rakenne toimi ja… mua vähän jopa hävettää että pidin tästä! :D

      Poista
    3. Mähän sitten pidin ihan kovastikin kirjailijan esikoisesta Sharp Objects. Epäilen, että olisin pitänyt tästäkin enemmän jos olisin etukäteen tiennyt odottaa epämiellyttävyyttä. Sharp Objectsissa samat asiat eivät ärsyttäneet yhtään niin paljon. Kumma homma!

      Poista
  7. Minä taas ahmaisin tämän tyytyväisenä kesälomallani, ja viihdyin mainiosti tarinan vietävänä. Allekirjoitan oikeastaan kaiken antamasi kritiikin siitä huolimatta. Eihän tämä mikään maailmankirjallisuuden mestariteos toki ole eikä varmasti suomennoskaan loistotasoa (veikkaan, että se on teetetty jälleen huippuvauhtia vaatien). Tyypillinen bestseller rapakon takaa. Lue nopeasti, unohda nopeasti. Jos et pidä, jätä huoleti kesken! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mullekin tuli mieleen, että varmaan nopeasti käännetty. Ja en haluaisi kääntäjääkään moittia, kun varmaan parhaansa tehnyt ihminen kuitenkin ja kun en tosiaan tiedä minkälainen oli alkuteksti.

      Ehkä jos olisin tajunnut lukea tämän tusinadekkarina, olisin pitänyt enemmän. Nyt odotin varmaan liikoja.

      Yleensä mulla ei ole ongelmia jättää kirjaa kesken, mutta jostain syystä punnersin tämän loppuun. Että kai siinä melko voimakas vetovoima oli. Odotin kai niitä lupailtuja käänteitä loppuun asti :) Mutta siis, kyllähän tämä oli kuitenkin vaikuttava lukukokemus, harvoin kirja vaikuttaa noin voimakkaasti mielialaan ja tulee uniinkin.

      Poista
  8. Aika kylmäksi jätti minutkin. Kirja jotenkin junnasi paikoillaan eikä lähtenyt missään vaiheessa odottamaani vauhtiin, eikä niitä yllätyksiäkään hirveästi herunut :(

    VastaaPoista