tiistai 27. elokuuta 2013

Kansalliskirja

Turkka Hautala: Kansalliskirja
Gummerus, 2012.

Sain kipinän Kansalliskirjaan aikuisten kirjavinkkauksesta. Tiedättehän kirjavinkkauksen? Joku on lukenut tosi hyvän kirjan ja kertoo siitä muille niin ärsyttävän kiinnostavasti, että on pakko lukea kirja. Meidän kirjastossa kävi kirjavinkkaaja ja innostuin monesta kirjasta, joista osan olin onneksi jo lukenut, ja osaa vielä mietin, kuten uutta Irvingiä, joka kuulemma on parempi kuin monet Irvingin uudemmat. Ja tämän Kansalliskirjan kotiutin heti. Koska se kuulosti hauskalta ja oli ohut.

Kansalliskirja nähdäkseni pyrkii luotaamaan suomalaisuutta. Se tekee sen pienillä, noin aukeaman kokoisilla jutuilla. Osa on aivan käsittämättömän hauskoja, osa on surullisia, osa on ahdistavia, osa valoisia. Niin kuin me suomalaisetkin. Kuten olen jo aiemmin todennut useaan otteeseen, en ole novelli-ihmisiä, mutta näistä kyllä tykkäsin. Osa valahti läpi jättämättä jälkiä, mutta joitakin luetutin puolisollakin, että saimme nauraa yhdessä ja osaa jäin miettimään. Itse pidin eniten kirjan hauskoista tarinoista, olenhan vähän hassuttelun perään aina, mutta veikkaisin, että kirjasta löytyy jokaiselle jotain. Ja jos ei löydy, niin eipä siinä kuitenkaan pitkälti elämää tullut haaskattua, kun kirjassa on vain vähän päälle sata sivua.

Pidin kovasti esimerkiksi tarinasta Kiinalainen naapuri, joka alkaa näin: "Kiinalaisen muuttaessa naapuriin on tehtävä selvä: se on saatava känniin." Ja näinhän se on, ainakin tämän tarinan todellisuudessa.

Hautala kirjoittaa todella hyvin, pistelee monenlaista murretta ja puhekieltä aivan suvereenisti. Ihanaa lukea noin sujuvaa kieltä. Esimerkkinä esitän alun tarinasta Hiukset kun tiikerikakku: "Marika huus jo kohdussa. Sen äiti, semmonen Koskelon Tette, kuunteli sitä vaimeaa mölyä ja ihmetteli että mitä mittään, onko talon putkistoissa kiipelissä joku pieni." Niin. Aika laittamatonta. Ihailen.

Suosittelen erityisesti ihmisille, jotka pitävät Petri Tammisesta. Kuten sinä, K. Ja sinä J. Tiedätte kyllä ketä olette. Ehkäpä olettekin jo lukeneet Hautalaa. Mutta sitten kyllä suutun, koska ette ole kertoneet minulle. Aion jatkaa Hautalan parissa mahdollisimman pian, vissiin se Salo on sitten seuraavana ohjelmassa.

4 kommenttia:

  1. Tiedän kyllä ja tää on lukulistalla. Mitään en siis ole pimittänyt. Kunhan vaan joskus ehtis, kaikki kirjaston varaukset ryöpsähti samalle hetkelle haettaviksi.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän lukee kyllä nopsaa. Luulen, että tykkäät kovasti!

      Poista
  2. Kiitti blogivinkin lisäksi myös kirjavinkistä. Tää menee lukuun, kunhan sen kirjastosta saan käsiini. :)

    Heta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla. Mä lainasin jo Salonkin odottelemaan otollista hetkeä.

      Poista