perjantai 2. elokuuta 2013

Haluan hattuni takaisin

Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin, 2013.
(I Want My Hat Back, 2011)
Suom. Pirjo Harainen
WSOY

Ootko sä nähnyt tään kirjan hienon ja lystikkään? Joo. Olen faindannut tautologiaa siitä saakka kun tulin töistä, joten aivotoimintani on nyt tätä luokkaa. Suonette anteeksi. Halusin kuitenkin tulla täysin pyyteettä mainostamaan HETI tätä upeaa kuvakirjaa.

Kesällä alkoi leikkipuistossa kuulua useammastakin suusta juttua aivan hullusta lastenkirjasta.
"Se on niiiin paras, ostin sen heti kaikille kummilapsillekin!"
"Se on ihan sairas, siinä on lopussa verilöyly!"
Jaahans, verilöyly, tämäpä täytyykin metskata, ajattelin mielissäni. Sitten Hesarikin arvosteli moraalittomaksi. Innostuin lisää.

Silloin kun minulla ei vielä ollut lasta, kuvittelin olevani sellainen äiti, joka lukee lapselleen kaikkea aivan anarkistista ja hullua. Nyttemmin on käynyt ilmi, etten olekaan ihan niin suuri anarkisti kuin kuvittelin ja pyrin lukemaan lapselle hankkimani kirjat itse etukäteen ennen kuin esittelen ne kohteelle. Tässä tapauksessa innostuin kovasti, mutta olin melko varma, etten näytä kirjaa lapselle.

Voi! Olin väärässä! Tämä on ihana ihana ihana kirja!

JUONIPALJASTUSVAROITUS!!! JUONIPALJASTUSVAROITUS!!!

Koska mielestäni lyhkäisen kuvakirjan voi aika huoletta spoilata, aion nyt kertoa mistä kirjassa on kyse. Karhu on hukannut rakkaan hattunsa. Hän kulkee kyselemässä muilta eläimiltä, ovatko he kenties nähneet hänen hattuaan. Kukaan ei ole. Varsinkaan jänis. Eipä. Se rutjake valehtelee niin että tekstikin muuttuu punaiseksi. Lopulta karhu tajuaa kenellä hattu on. Ja hän saa hattunsa takaisin.



Kirjan lopun voi ymmärtää monella tapaa. Karhu saa hattunsa takaisin. Mutta mitä tapahtui jänölle? Karhu ei ole nähnyt missään mitään jäniksiä, eikä hän tosiaankaan söisi jäniksiä, joten lakkaa kyselemästä. Koska uskon hyvyyteen ihmisissä, maailmassa ja varsinkin piirretyissä karhuissa, uskon myös, että karhu ei syönyt jänistä. Todistan väitteeni sillä, että kun jänö valehteli, muuttui teksti punaiseksi. Kun karhu sanoo, ettei syönyt jänistä, on teksti mustaa. Täten uskon karhua.

JUONIPALJASTUKSET PÄÄTTYNEVÄT TÄHÄN. EHKÄ.



Lapsikin piti kirjasta kovasti. Kuvat ovat ihastuttavia, juro karhu on aivan sympaattinen henkilö. Tekstikin on loistavan toteavaa. Lainasin tämän töistä, mutta aion ostaa oitis itselleni. Tai lapselleni siis. Krhm.

13 kommenttia:

  1. Todellakin mahtikirja :))))! Ja ostan kun sattuu kukkarolle sopivalla hinnalla eteen. Huumori kohdillaan :).

    VastaaPoista
  2. He, meilläkin on tuo! Tilasin sen kun jostain kirjablogista luin. Muksu pitää siitä myös kovasti, vaikka loppu ei ehkä hänelle vielä aivan aukene - ilmeikkäät eläimet sen sijaan kyllä.

    Ja mahtava uusi tulkinta lopusta - mä olen toki ollut aivan varma, että jänis on nyt paisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa näyttää siltä, että kaikkien muiden mielestä jänis on paisti. En silti luovu tulkinnastani! Karhu on hyvis! Hän halusi vain hattunsa takaisin!

      Poista
  3. Minustakin karhu söi sen hyvin todennäköisesti, ilmeen brittiläinen koomisuus paljastaa kaiken (niin, pokka pitää!). Mutta hattu tuli takaisin! Se kirja oli kiva lukea ääneen, kun se pakotti ilmeilemään.
    Ja kuten Liina sanoi se juoni on varsin aikuismainen taustamoraalineen mutta toisaalta se perussatutoistuvuus voi toimia pienemmälläkin. Ja mikä parempaa kuin että kirja, jota voi lukea useita kertoja ja siitä voi löytää useita juttuja. Lähestulkoon laadukasta lastenkirjallisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Erittäin laadukasta, sanoisin! Munsta parhaita mitä on tullut aikoihin vastaan. Nämähän on toki makukysymyksiä :)

      Poista
  4. Tämä on vuoden paras lastenkirja! :) Tuo kuvitus on ihan maailman parasta, tarinasta nyt puhumattakaan. Tulkintasi on muuten hyvin perusteltu, mutta meidän kirjassa karhu syö jäniksen. Ihan vain siksi, että se on karmivan hassua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ehkä just siks tuo on niin ihana, että jää lukijalle tilaa itse päättää mitä tapahtuu. Voihan olla, että myöhemmin meidänkin karhu haukkaa näneksen, jos se lapselle passaa. Mutta nyt kun minä saan vielä päättää, on karhu hyvis!

      Poista
  5. Olin tänään aamulla juuri lukemassa uudestaan tätä postausta ja kommentteja, kun lapsi osui paikalle ja näki kuvat.

    "KAAHU! JA PUPU!" hän huusi. "ANNA KAAHU JA PUPU!"

    Sitten haimme oman hattukirjamme ja lapsi heilutti käsiään silkasta ilosta.

    Blogien lukeminen kannattaa aina.

    :)

    VastaaPoista
  6. Sain ton Irlannista postitettuna, joten pitää aina lukiessa kääntää. Sitä on niinku asioiden äärellä ennen niiden saapumista eikä edes älyä sitä. Höh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on, että on siellä äärellä ja myös se, että lopulta tajuaa! Tuo on varmaan aika näppärä kääntää vauhdissa.

      Poista
  7. Olen päässyt sellaiseen pisteeseen, että käyn täällä välillä tarkastamassa, olisiko täällä päivitys joka ei ole vielä ehtinyt Feedlyyn.

    Ei paineita! :D

    VastaaPoista