maanantai 19. elokuuta 2013

Grabbers

Jon Wright, 2012.

"Kato, mä toin tämmösen elokuvan! Tässä on niinku merihirviöitä ja sit ainoa mitä ne ei siedä on alkoholi, joten kaikkien irlantilaisen kylän asukkaiden pitää lukittua pubiin ja olla kännissä!" selitin innoissani puolisolle. "Tämän on oltava paras elokuva ikinä! Tämän on oltava uusi Shaun of the Dead!"

Näillä odotuksilla ei voi kuin epäonnistua. Sehän on selvä. Edelleen minusta Grabbersin idea on hieno, mikäs sen parempaa kuin merihirviöt ja kaikki henkilöhahmot kännissä, mutta ei se nyt sitten kuitenkaan oikein ottanut tulta alleen. Merihirviötä odoteltiin koko elämä ja ei siitä humalassa olostakaan saatu oikein tehoja irti. Oli kyllä hauskaa, kun takakireä naispuolinen garda joi elämänsä ensimmäiset perslärvit ja rrrakasti kaikkia ja hieno pikkurouva tilasi ihanaa shandya, mutta siinäpä se sitten olikin. Harmillista.

Lisäksi tässä nyt aloin pohtia, että eikö koko kylässä ollut yhtään lasta? Vai jätettiinkö ne yksin kotiin? Koska hehän eivät oikein voineet olla humalassa. Tai se ei olisi ainakaan ollut hauskaa. Joten aukko juonessa havaittu. Jäin myös kaipaamaan ihanan Russell Toveyn näyttelemää tutkijaa, joka oli mielestäni elokuvan paras hahmo, ehkä osittain koska hänellä on maailman ihastuttavimmat korvat, mutta leffassa hänet unohdettiin heti hänen lennähdettyään ilmaan. Ehkä hän palaa jatko-osassa, jota lopussa pedattiin. Toivottavasti siinä näemme taas nuo ihanat korvat ja vähän parempaa huumoria.

En nyt osaa muuta sanoa. Puhelimeni on edelleen korjattavana ja alan vieraantua elämästä ja todellisuudesta. Tämä on elämäni pisin vuorokausi, se on kestänyt jo viisi päivää. Huomenna saan ilmeisesti puhelimen ja sen myötä yhden ulottuvuuden takaisin elämääni.

IMDB
Rotten Tomatoes

2 kommenttia:

  1. Jos internet on rikki, sanoi toverini taannoin, niin onhan se vähän kuin ikkuna puuttuisi. Ja vastaavasti jos älypuhelin on särki, niin sitten puuttuu kaikki ikkunat yhdeltä seinältä ja luultavasti myös ovi ja se on sietämätöntä.

    Harmi, ettei leffa ollut hyvä. Noilla spekseillähän ei pitäisi huonoa tullakaan, en ymmärrä, miten kuitenkin onnistuivat tuottamaan huonoa.

    PS. Olen melko varma, että voimme jatkaa ystävyyttämme aikaparadoksiasiasta huolimatta.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä. Tavallaan oli kivaa kun en koko ajan härppinyt puhelinta, mutta sen sijaan hoin koko ajan: "Äidin pitää nyt tarkistaa sähköpostit, äidin pitää nyt kurkata facebookiin", joka on nähdäkseni ärsyttävämpää, kuin silloin tällöin vaivihkaa vilkaista, onko jollain ollut elintärkeää asiaa.

    Olen iloinen, ettei aikamatkustus pilannut ystävyyttämme! Hyvin iloinen!

    VastaaPoista