keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

The Perks of Being a Wallflower

Stephen Chbosky, 2012

No niin, viimeinkin sain kirjastosta jo talvella ystävän suositteleman The Perks of Being a Wallflower, eli suomeksi Elämäni seinäruusuna. Juuri tämänhän ehdin jo hädissäni lukea kirjanakin, kun ei suositeltua elokuvaa ruvennut näkymään kirjaston listoilla. Kaikkea se teettää!

Kun elokuva loppui, puoliso oli vaikuttunut, mutta minä hieman pettynyt. Tässä kävi taas se, miten yleensä käy, kun lukee ensin kirjan ja sitten vasta katsoo elokuvan. Sitä pettyy. Elokuvasta jää väistämättä pois jotain, ei välttämättä edes mitään olennaista, mutta aina jotain, ja sitten tuntuu, että kirjassa oli enemmän. Siksi siis, jos haluaa parhaat puolet sekä leffasta että kirjasta, teen usein niin päin, että katson ensin elokuvan ja pidän siitä, sitten pidän tauon ja aktiivisesti unohdan elokuvan, ja sitten luen kirjan ja pidän siitä. Tämä järjestys on niille haastavampi, joille on tosi tärkeää, ettei tiedä mitä lopussa tapahtuu. Minulle sen kanssa ei ole niin justiinsa.

Toinen esimerkki tästä on High Fidelity. Puolison mielestä se on aivan loistava elokuva, minusta se on melko typerä elokuva, mutta aivan loistava kirja. Puoliso ei suostu lukemaan kirjaa, koska ei halua pilata itseltään leffaa. En voi antaa anteeksi, että tarina siirrettiin Amerikkaan. Enkä John Cusackia. Itse asiassa en voi antaa anteeksi John Cusackia koskaan missään elokuvassa. Minä en pidä hänestä. Näyttelijänä. Ihmisenä hän voi olla vaikka kuinka kiva, mutta siitä minä en tiedä mitään. Palaan asiaan jos tutustumme, mitä pidän melko epätodennäköisenä.

Voinee kuitenkin sanoa, että kyseessä on erinomainen elokuva. Ei edes haitannut, että kahta pääosaa näyttelivät Poikani Kevin ja Hermione. Itse asiassa Kevin, tarkoitan Ezra, oli oikein hyväkin roolissaan Patrickina. Myös pääosapoika oli mainio. Niin että jos ette ole ehtineet lukea Elämääni seinäruusuna, voin onnitella teitä, saatte nauttia erinomaisesta elokuvasta. Jos olette lukeneet, voitte silti nauttia melko paljon.

IMDB
Rotten Tomatoes

AI NIIN! Meinasin unohtaa hehkuttaa, että tämän elokuvan on siis ohjannut sama ihminen, joka on kirjoittanut kirjan ja käsikirjoittanut elokuvan! Mikä tyyppi! Tulen ihan hirveän onnelliseksi kun muut ihmiset onnistuvat olemaan renessanssi-ihmisiä!

4 kommenttia:

  1. Ihan samaa mieltä High Fidelitystä! Yllättäen :)

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kaksi ihmistä, yhdet aivot. Nyt rupesin heti miettimään, että olikohan tuo ehkä alun perin sun mielipide, jonka olen varastanut. Se on mahdollista! Hyvä mielipide joka tapauksessa!

      Poista
  2. Minulla taas High Fidelity on yksi luottoleffoja, ja Cusack käy siihen kuin nenä päähän! Ja en siis ole lukenut kirjaa (ennen, enkä jälkeen), siinäpä syy.
    Löysin tässä kirpparilta Hornbyn Poika kirjan, jota en myöskään ole aiemmin lukenut tai varsinkaan katsonut (kun tässä karmivista näyttelijöistä tuli puhetta), jolta kuitenkin voisin odottaa paljon koska sehän oli melkoinen hitti aikoinaan. Siinäpä syy, miksi en sitä voinut aiemmin katsoa. Tai lukea.

    Voihan Hermione ja hyvä Harry Potter, olette ikuisesti menettäneet oikeat ihmisnimenne mielessäni. Siispä jopa Siinan aika vakuuttava teksti ei taida vakuuttaa minua etsimään tätä leffaa itselleni. Jos kävelee vastaan niin sitten otan mukaan. Sovittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika on hyvä kirjana, Uskollinen äänentoisto kyllä parempi. Pojasta pidän kyllä leffanakin ihan, ehkä koska sitä ei raahattu Amerikkaan ja koska en ollut kirjasta ihan niin vaikuttunut.

      Ymmärrän tavallaan tuon Hermione-jutun, mutta olen pyrkinyt antamaan ihmisille uuden mahdollisuuden. Kaikki tekevät nuorena virheitä, älkäämme tuomitko! Hän ei ole tuossa ihan pääosassa ja oli paljon parempi kuin Pottereissa, joten kyllä tämä kannattaa katsoa, jos sattuu vastaan tulemaan!

      Poista