sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Mul on ryhmä takanani

Kirjoittaminen on loppujen lopuksi aika yksinäistä hommaa. Sitä istuu yksin koneensa ääressä ja keksii päästään juttuja. Siinä tulee helposti vähän höpsöksi. Siksi on hirveän tärkeää ryhmäytyä.

Ryhmäläiset esiintyvät inkognito. Laseissa omppumehua
ja kokista. Emme olleet tänään kovin alkoholipitoisia.

Minä löysin oman rakkaan ryhmäni Kriittisestä korkeakoulusta. Ensin opiskelimme kaksi vuotta samassa luokassa, jonka jälkeen noin kymmenen meistä jatkoi vielä kolmannen vuoden Mikko Rimmisen opastuksella. Silloin käytiin tarkemmin läpi käsikirjoituksia ja hiottiin niitä päätökseen. Sen vuoden aikana omakin esikoiseni tuli siihen kuntoon, että uskaltauduin lähettämään sen kustantamoihin. Kun viimeisetkin pisarat oli tiristetty Kriittisestä, päätimme, että ehkä me voimme kokoontua ilman opettajaakin. Tai no, Mikko kyllä kutsuttiin mukaan, mutta eipä häntä ole sittemmin näkynyt, vaikka kaivattu on. Mikko on ihana! Ja niin olemme kokoontuneet keskenämme. Meitä on edellen kymmenisen kappaletta ja kokoonnumme melko säännöllisesti.

Ryhmäni on paras, koska se on niin monipuolinen. Kaikki tekevät ihan omaa juttuaan ja tekstiinsä saa äärimmäisiä näkökulmia. Runoilijat lukevat romaaneja hyvin jännittävästi, olen huomannut. Ja se on parasta! Lisäksi olemme jo sen verran läheisiä ja kouliintuneita ottamaan vastaan palautetta, että kokoontumiset eivät ole mitään keskinäistä hymistelyä ja selkääntaputtelua, vaan voi luottaa, että saan varmasti kuulla jos joku mättää.

Tänään kokoonnuimme suunnilleen puolikkaan ryhmän voimalla Coronan terassille. Tänään ei käyty läpi tekstiä vaan pelkästään juoruttiin ja höpötettiin. Oli ihanaa, jäi hyvä mieli. Sen lisäksi, että ryhmäni on paras ryhmänä, se koostuu ihan mielettömistä tyypeistä ja olen todella onnekas, että olen onnistunut muilimaan itseni tämmöiseen porukkaan. Mikä määrä iloa ja valoa!

Lisäksi on mainittava, että ryhmämme on hyvin taitava. Jos haluat tutustua muiden ryhmäläisteni tuotantoon, tässä jo julkaisseet:

Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä?
Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Raija-Liisa Viirret: Toinen avain
Satu Lahtonen: Moi! (Satu on päässyt jo tavuihin asti, seuraavaksi toivon, että saamme lukea hänen runojaan kansien välistä. Satu on lempirunoilijani Pilvi Pääkkösen ohella.)

Syksyllä ilmestyy sitten meiksupeiksun esikoinen ja Jennin toinen. Paljon jännää tiedossa meidän ryhmälle siis!

Joten ilmainen vinkki kaikille kirjoittajille: Hankkiudu ryhmään! Se on parasta mitä voit kirjoittamisellesi tehdä. Sen lisäksi, että saa palautetta, saa myös paljon tietoa muusta sälästä, mitä kirjoittamisen ympärillä hilluu. Vertaistuki on tärkeää. Kutsuisin kaikki meidän ryhmään, mutta se on valitettavasti täynnä.

PS: Tiiätkö mistä tuo otsikko on? Jos tiiät, saat pusun poskelle. Itse en muista, eikä google kerro, vaikka muistan sanoitusta aika pitkälle molempiin suuntiin tuon lauseen ympäriltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti