Kesäretki Fiskarsiin

Olen kuullut, että jotkut ihmiset pitävät tämmöisistä
mitäänsanomattomista maisemakuvista.

Ystäväni K pyysi tapaamaan häntä Fiskarsiin, jonne hän saapui Turusta, koska siellä on antiikkimessut, siis Fiskarsissa, ei Turussa, tai saattaa sielläkin olla, mutta niistä ei ollut nyt puhe. Antiikkimessuille hän ei kylläkään aikonut mennä, mutta syy se on tekosyykin. Ooh, Fiskarsissa on ihanaa! huokasin ja lupauduin heti.

Tänä aamuna pakkasin repun ja nakkasin lapsen rattaisiin ja ajoin bussilla, metrolla, hissillä, junalla ja tapasin ystävän Karjaalla. Sitten matkustettiin vielä hissillä ja bussilla. Ja sitten oltiin perillä! Oi ihana Fiskars! Oli älyttömän kuuma päivä, ihmisiä ihan hulluna kun oli tosiaan ne antiikkimessut. Näin hienot peltimukit, joista olisin voinut maksaa 20€ mutta myyjä olisi halunnut 120. Sitten näin ihanan mekon, josta myyjä halusi 95€. Ajattelin, että hitto, tässä on tilaisuuteni aloittaa eettisempi shoppailu, tuote oli kotimaista tekoa ja myyjän itsensä suunnittelema, ja lisäksi tosi nätti. Siihen nähden mekko ei mielestäni ollut oikeastaan edes kallis. Voin käyttää sitä ihan kaikkialla! Heti kun opin taas käyttämään mekkoja! Siihen asti laitan farkut alle. Tai uudet käsinmaalatut leggingsini, jotka ostin Fiskarsin torilta. Tosi hauskat! Hauskuus on mielestäni pukeutumisessa erittäin aliarvostettua.

Itse olen tykännyt aina enemmän kuvista, joissa
on ihmisiä. Tässä on ihmisen lapsi ja paras ystävä.
Mutta makuasioita, ainoita asioita joista
kannattaa kiistellä.

Sitten päätinkin ruveta säästämään ja sen sijaan, että olisin ostanut paikan päällä tehtyä raparperijätskiä viidellä eurolla, päätin säästä 1,5€ ja ostin Valiojäätelöä, joka on vieläpä vaivalla ja hartaudella boikotoimani Nestlén tuotelma. Maistoin ystävän mummalta raparperijätskiä ja voin kertoa, että olipa ehkä typerin säästämäni 1,5€ se. Jos menette Fiskarsiin, älkää säästäkö jätskissä. Tai no, ehkä siitä voisi tehdä ihan yleispätevän neuvon: Koskaan missään olosuhteissa älä säästä jätskissä!

Sitä paitsi, jos olette kasvissyöjiä säästätte todennäköisesti silti, sillä Fiskarsin kasvisruokavaihtoehdot ovat sanoisinko että käsittämättömän huonot. Lopulta menimme Siwaan ja ostin savulohikolmioleivän ja vegetaristiystäväni suolapähkinöitä. Onneksi olin lapselle sentään tajunnut pakata evästä mukaan, mutta kyllä iltapuuro maistui aika hyvin. Tässä istunkin juuri nauttimassa päivän ensimmäistä lämmintä ateriaani. Ja jos olette tulossa kommentoimaan, että siinähän on ihan keskellä Fiskarsia se loistavasta ruuastaan ja halvoista hinnoistaan tunnettu kasvisravintola, niin voitte jättää kommentoimatta, ei ole mitään sellaista, ei varmasti ole, vaikka pitäisi kyllä olla.

Toinen pieni purnauksen kohde voisi olla, että miksi ihmeessä viimeinen bussi Fiskarsista Karjaalle saapuu perille juuri samaan aikaan kun juna sekä Helsinkiin että Turkuun lähtee? Ehkä en tajua logistiikasta, olenhan vain pieni humanisti, mutta olisiko tosiaan kauhea vaiva laittaa bussi saapumaan niin, että ihmiset ehtivät junaan? Siinä sitä sitten kökötettiin Karjaan aseman rappusilla ja odoteltiin tunti junaa. Ja toisaalta mikäpä siinä odotellessa. Ihana, aurinkoinen päivä! Ihana ystävä! Ihana, reipas reissulapsi!