perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kesäretki Fiskarsiin

Olen kuullut, että jotkut ihmiset pitävät tämmöisistä
mitäänsanomattomista maisemakuvista.
Ystäväni K pyysi tapaamaan häntä Fiskarsiin, jonne hän saapui Turusta, koska siellä on antiikkimessut, siis Fiskarsissa, ei Turussa, tai saattaa sielläkin olla, mutta niistä ei ollut nyt puhe. Antiikkimessuille hän ei kylläkään aikonut mennä, mutta syy se on tekosyykin. Ooh, Fiskarsissa on ihanaa! huokasin ja lupauduin heti.

Tänä aamuna pakkasin repun ja nakkasin lapsen rattaisiin ja ajoin bussilla, metrolla, hissillä, junalla ja tapasin ystävän Karjaalla. Sitten matkustettiin vielä hissillä ja bussilla. Ja sitten oltiin perillä! Oi ihana Fiskars! Oli älyttömän kuuma päivä, ihmisiä ihan hulluna kun oli tosiaan ne antiikkimessut. Näin hienot peltimukit, joista olisin voinut maksaa 20€ mutta myyjä olisi halunnut 120. Sitten näin ihanan mekon, josta myyjä halusi 95€. Ajattelin, että hitto, tässä on tilaisuuteni aloittaa eettisempi shoppailu, tuote oli kotimaista tekoa ja myyjän itsensä suunnittelema, ja lisäksi tosi nätti. Siihen nähden mekko ei mielestäni ollut oikeastaan edes kallis. Voin käyttää sitä ihan kaikkialla! Heti kun opin taas käyttämään mekkoja! Siihen asti laitan farkut alle. Tai uudet käsinmaalatut leggingsini, jotka ostin Fiskarsin torilta. Tosi hauskat! Hauskuus on mielestäni pukeutumisessa erittäin aliarvostettua.

Itse olen tykännyt aina enemmän kuvista, joissa
on ihmisiä. Tässä on ihmisen lapsi ja paras ystävä.
Mutta makuasioita, ainoita asioita joista
kannattaa kiistellä.
Sitten päätinkin ruveta säästämään ja sen sijaan, että olisin ostanut paikan päällä tehtyä raparperijätskiä viidellä eurolla, päätin säästä 1,5€ ja ostin Valiojäätelöä, joka on vieläpä vaivalla ja hartaudella boikotoimani Nestlén tuotelma. Maistoin ystävän mummalta raparperijätskiä ja voin kertoa, että olipa ehkä typerin säästämäni 1,5€ se. Jos menette Fiskarsiin, älkää säästäkö jätskissä. Tai no, ehkä siitä voisi tehdä ihan yleispätevän neuvon: Koskaan missään olosuhteissa älä säästä jätskissä!

Sitä paitsi, jos olette kasvissyöjiä säästätte todennäköisesti silti, sillä Fiskarsin kasvisruokavaihtoehdot ovat sanoisinko että käsittämättömän huonot. Lopulta menimme Siwaan ja ostin savulohikolmioleivän ja vegetaristiystäväni suolapähkinöitä. Onneksi olin lapselle sentään tajunnut pakata evästä mukaan, mutta kyllä iltapuuro maistui aika hyvin. Tässä istunkin juuri nauttimassa päivän ensimmäistä lämmintä ateriaani. Ja jos olette tulossa kommentoimaan, että siinähän on ihan keskellä Fiskarsia se loistavasta ruuastaan ja halvoista hinnoistaan tunnettu kasvisravintola, niin voitte jättää kommentoimatta, ei ole mitään sellaista, ei varmasti ole, vaikka pitäisi kyllä olla.

Toinen pieni purnauksen kohde voisi olla, että miksi ihmeessä viimeinen bussi Fiskarsista Karjaalle saapuu perille juuri samaan aikaan kun juna sekä Helsinkiin että Turkuun lähtee? Ehkä en tajua logistiikasta, olenhan vain pieni humanisti, mutta olisiko tosiaan kauhea vaiva laittaa bussi saapumaan niin, että ihmiset ehtivät junaan? Siinä sitä sitten kökötettiin Karjaan aseman rappusilla ja odoteltiin tunti junaa. Ja toisaalta mikäpä siinä odotellessa. Ihana, aurinkoinen päivä! Ihana ystävä! Ihana, reipas reissulapsi!

7 kommenttia:

  1. Minäkin pidän eniten kuvista, joissa on ihmisiä. Niissä on sitä jotakin. :) Ottamieni kuvieni parissa taistelen aina henkisesti itseni kanssa ihmisten moraalisesta oikeudesta yksityisyyteen. Yleensä sitten lopulta blurraan kaikki immeiset kuvista.. blääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ihmisillä on oikeus valita miten näkyvät netissä. Jos en laita kovin hanakasti omaakaan naamaani tänne, vaikkei se sinänsä mitenkään salainen olekaan, en voi oikein laittaa lastanikaan. Puoliso on tehnyt selväksi, ettei halua näyttäytyä täällä naamallaan. Sinänsä harmi, hänellä on niin nätti naama. Ystävältäni kysyin, sopiiko laittaa kuva, jossa näkyy hänen aavistuksensa. Silti minusta on tosi kiva katsoa muiden kuvia, ihan mistä tahansa aiheesta, blurrattunakin!

      Poista
  2. Aika huippu reissu :)!
    Nimim.mitättömyyksien kuvaaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hömpsis :)

      Luulen, että nämä ovat ihan oikeasti makuasioita. Minä en jostain syystä jaksa hirveän kauan katsoa maisemakuvia, jos välissä on kuvia vaikka varpaista niin sitten jaksaa taas. Ja jaksan huomattavasti paremmin katsoa kuvissa urbaaneja maisemia kuin luontoa. Mikä on sikäli omituista, että live-action-tilanteessa katson paljon mieluummin luontoa kuin Itä-Pasilaa. Jollain muulla on varmaan ihan toisin päin! Mutta siksi yritän aina kun mahdollista saada jonkun tutun tönöttämään kaikkiin ottamiini maisemakuviin, että jaksaisin myöhemmin itse katsoa niitä :)

      Poista
  3. Koskaan älä missään tapauksessa säästä jätskistä - tämä on mainio yleispätevä neuvo!

    Fiskars on ihana. Me olimme siellä miehen kanssa kihlautumismatkalla (talvi, kinoksia, kylmä, ihanan romanttista!) ja hääpäivämatkalla (kevät, aurinko, vihreys, ihanan romanttista!). On se ihana.

    Minä olen saanut Wärdshusista molemmilla kerroilla ihan kelpo lakto-ovo-vege-ruokaa. Vegaanisafkasta en sitten tiedä, saako sitä Fiskarsista mistään. Eikä tuo Wärdshuskaan taida erityisen tunnettu juuri halvoista hinnoistaan olla, mutta koska molemmat reissut olivat romanttisia minilomia rakkaan kanssa, ei sillä ollut niin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näytti siltä, ettei siellä ollut kuin kalaruokaa, ehkä katsoin väärin. Mutta toki hyvä ravintola olisi varmasti tehnyt kasvisöyhettäkin, jos olisi pyytänyt. Lähinnä ärsytti, kun olisimme halunneet haukata jotkut pienet patongit tai sämpylät tai vastaavat, mutta joka paikassa vastassa oli kinkkua, meetvurstia tai sitten pikkuruisia, hikisiä känttyjä käärittynä ruttuiseen kelmuun. Jotenkin meni siihen etsimiseen hermot.

      Viimeksi ollessani Fiskarsissa oli sama juttu. Silloin kiersimme Billnäsinkin ja lopulta ajoimme Hankoon syömään, kun ei löydetty ravintolaa, joka olisi viehättänyt sekä kahta kasvissyöjää että yhtä erittäin omistautunutta lihansyöjää. Että toisaalta voisi myös sanoa, että olen nirso :)

      Mutta Fiskars on kyllä juuri sellainen paikka, jonne kannattaa mennä romantillisissa merkeissä!

      Poista
    2. Ai niin joo, mä tilasin molemmilla kerroilla annokseni listan ohi eli keittiöstä tekivät pyynnöstä lihattoman kalattoman annoksen.

      Ja ihan totta, sellainen nopea yksinkertainen pieni hiukopala tosi monesta paikasta puuttuu kasvisversiona. Itsekin siitä toisinaan ärsyynnyn.

      Mutta siellä hääpäiväreissulla söin lounaaksi paitsi kakkua, myös hyvänmakuista kasvispiirakkaa Petris Chocolate Roomissa. Vinkkinä, kun olet(te) seuraavan kerran sielläpäin. Sillä Fiskars on niin kaunis paikka, että sinne kannattaa mennä useamminkin.

      Poista