sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Humputtelujuttu

Puistolan cavat

Pation parkkipaikka

Vastuullisen ihmisen juomat

Never Grow Oldin vessan ovi sisäpuolelta
Olin eilen puolison kanssa ulkona syömässä ja humputtelemassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011. Oli vallan hauskaa, etten sanoisi. Käytiin ensin hienosti syömässä, juotiin kuohuvaa ja otettiin oikein alku- ja jälkiruuatkin. Suosittelen lämpimästi Puistolaa Oulussa, oli tosi hyvä palvelu ja hyvä ruoka. Fenkolirisotto varsinkin maistui mulle.

Jännittävä oli huomata, miten vaikea paikka oli jättää lapsi illaksi. Siis minulle. Kaikilla muilla oli ollut oikein hauskaa, lapsi oli ollut ihan mielissään, eikä ollut kertaakaan maininnut äitiä tai itiä. Oli laittanut tutin suuhun, kääntänyt selän ja nukahtanut, ja nukkui tyytyväisenä aamuun asti. Minä sen sijaan pyörittelin mielessäni kauhuskenariota, jossa lapsi kirkuu hysteerisenä kun saavumme ja saa elinikäisen trauman, kun hänen itsekkäät vanhempansa yrittivät livahtaa kahdestaan syömään. Taidan luulla itsestäni hieman liikoja.

Siitä suunnattiin patiolle torinrantaan, mikä olikin aika jännittävä matka sisimpääni. Ehkä valitsimme väärän pation, mutta huomasin, että minusta on tullut snobi. En olisi millään halunnut mennä ihmisten sekaan, seisoin ihan kummissani tuijottamassa listaa, jolta voin valita joko olvin oluen tai fizzin siiderin, enkä oikeastaan halunnut kumpaakaan. Sitten istuin sen olvini kanssa siinä ja katselin haikeasti Seurahuoneen terassille, ja mietin, että minusta on mitä ilmeisimmin tullut vanha, koska olisin paljon mieluummin siellä. No, se oli arvokas oppimiskokemus, jonka pelasti ensin mummilta tullut tekstiviesti, että lapsi on mennyt erittäin rauhallisesti nukkumaan, ja se, että kaveri tuli ja vei meidät Never Grow Oldiin, jonne olisi tietenkin pitänyt heti tajuta oma-aloitteisesti mennä, mutta jotenkin ajateltiin, että ollaan nyt turisteja, ja sitä paitsi Letkunpuistokin on myllätty ylösalaisin, joten NGO:sta on varmaan rumat maisemat, mutta ei sieltä ollut, ihan nättiä oli, ja sitä paitsi, mitä väliä, kunhan on hyvä meininki eikä kukaan karju korvanjuuressa tai laula karaokeassa suomihittejä.

Ja sitten oli hetken sellaista kuin ennen vanhaan. Hyviä juttuja, yllättäviä tuttuja. Istuttiin vain siinä ja oli kevyttä ja hauskaa. Sellaista on nykyään harvoin. Mutta sitten kello tuli puoli kaksitoista ja oli lähdettävä päästämään mummi nukkumaan. Ihan hyvä niin. Quit while you're ahead, kuten puoliso totesi. Ihana ilta. Uudestaan ehkä jo vuonna 2015!

6 kommenttia:

  1. No ottakaa nyt ihmeessä uusinta vähän aikaisemmin :)

    Kivan kuuloinen ilta teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nuo lapsenvahtiasiat vähän heikoilla kantimilla täällä, siksi harva tahti ulkoilussa. Mutta asia oli kyllä tiedossa kun ryhdyttiin lasta hankkimaan, joten ei voi valittaa :) Ehdittiin me kahdestaan humputella jo vuosia, ihan kiva on välillä olla kahdestaan kotonakin.

      Poista
  2. Never Grow Old on kyllä jotenkin sympaattinen konsepti. Itsehän toki olen sen luokan selkävaivainen pingottaja, että muistan huolestuneena pohtineeni paikan istuimien riittävyyttä, mutta olen yrittänyt pyristellä tästä tavastani eroon.

    Olettekohan vielä pitkään reissussa? Edelliseen postaukseesi viitaten, olen puolisosi kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, pitäisikö teidän asua Oulussa vai ei. Täällä on jo ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ollaan!

      NGO:n istuimien kanssa on ongelmana paitsi riittävyys myös osan istumista suoraselkäisyys. Oltiin nyt patiolla, joten en tiedä miten nykyään on, mutta ennen vanhaan osa penkeistä oli ihan mahdottomia istua kovin pitkää aikaa.

      Poista
  3. Oh, Neukkari. Ne hassut kököttimet istuimen virkaa toimittamassa, unisex-vessa ja kuumankostea tunnelma siinä vaiheessa, kun istuimet eivät todellakaan enää riitä. Tulipa ikävä Ouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuvaus! Juuri hassu kökötin on oikea kuvaus sille tuolikavalkadille, joka ihmisen siellä kohtaa!

      Poista