keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn, 2011
(Brooklyn, 2009)
Suom. Kaijamari Sivill
Tammi

Puoleen väliin saakka pidin Brooklyniä hieman liian hidastempoisena lomalukemisena. Tavallaan pidin siitä kovasti koko ajan, mutta Tóibínin tapa kirjoittaa on niin rauhallinen, että meinasin tylsistyä. Samalla kuitenkin tajusin, että tämä rauhallinen tapa on erinomainen. En osaa oikein selittää. Yritän silti. Tóibín kirjoittaa kauhean lämpöisästi, rauhallisesti ja mässäilemättä hyvin pienen ja varmaankin tavanomaisen tarinan, mutta onnistuu juuri siinä tavanomaisuudessaan olemaan erittäin koskettava.

Brooklyn kertoo irlantilaisesta Eilisistä (kauheasti tekisi mieli kirjoittaa Eiliksestä, mutta kyllä se on Eilisistä, ei nyt viitsi hassutella näin vakavasta asiasta), joka lähtee siirtolaiseksi Amerikkaan, Brooklyniin. Tóibín kuvailee 50-luvun elämää hyvin lämpimästi. Eilisin asiat olivat hyvin Irlannissa ja hyvin ne ovat Brooklynissakin, mitä nyt vähän koti-ikävä vaivaa. Oli ihana lukea kuvaus Irlannista, jossa kukaan ei oikeastaan ole kännissä, kukaan ei ole erityisen köyhä ja kaikki on aika ihastuttavaa. Ja samat sanat siirtolaisuudesta. Eilisin asiat sujuvat hyvin. Hänen rakastumistaan kuvataan niin ihanasti, että itsekin olen hieman rakastunut Tonyyn, jonka ainoa vika oli, että hän olisi voinut olla viitisen senttiä pidempi.

Tarinassa on toki käänne, mutta sekin on aika herttainen ja periaatteessa Eilisille olisi todennäköisesti käynyt hyvin valitsi hän miten päin vain. Tämmöinen on jotenkin kovin poikkeuksellista minusta. Kävi kuitenkin niin, että puolen välin jälkeen humahdin kirjan maailmaan koko painollani, ja kirjan viimeiset sata sivua kouristelin junassa, että EI EILIS EI, EI NOIN ja yritin mankua, että puoliso hengaisi leikkivaunussa ja minä saisin lukea, ja hengasihan hän, ystävällinen kun on.

Tosin se ei ehkä ollut hyvä ratkaisu. Jotenkin samaistuin kai alitajuisesti Eilisin meininkiin, kahteen maailmaan, Irlantiin ja Brooklyniin, Helsinkiin ja Ouluun, ja sitten olin kotiinpalatessa aivan riekaleina, itketti ja kiukutti, eikä se johtunut siitä, että minun kotini olisi huono, vaan siitä, että Eilisin tarina oli onnistunut uimaan liian syvälle minuun. Nyt pitää lopettaa itkeskely ja antaa Eilisin jatkaa omien valintojensa parissa ja minä jatkan omieni. Koska näin on erittäin hyvä, meille molemmille. Joka tapauksessa, hieno kirja.

 

11 kommenttia:

  1. Voi että. Brooklyn on ihana, ihana kirja. Rakastan sitä, vaikka se loppupuoli oli välillä niin sydäntäsärkevä, että minäkin olin ihan romuna. Mutta sillä tavalla herkästi ja onnellisesti romuna kuitenkin.

    Jotkut ovat pitäneet Eilistä ärsyttävän tahdottomana ajelehtijana, mutta minusta hän ei ollut tahdoton. Joissakin asioissa hyvinkin voimakastahtoinen, vaikka kyllä ihmissuhdeasioissa hiukan eksyksissä. Ehkä rakkaus ei vain ollut Eilislle yhtä tärkeää kuin jotkut muut asiat.

    Tony oli kyllä ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa säästi minulta pidemmän kommentin kirjoittamisen vaivan, voin allekirjoittaa hänen viestinsä jokseenkin täysin.

      Uskon, haluan uskoa, että Eilisille (!) kävi hyvin.

      Poista
    2. Ei minustakaan Eilis ollut mitenkään tahdoton, oikeastaan päinvastoin. Hänhän oli hyvinkin voimakas kun oli tarvis. Sen sijaan hän oli kirjallisuudessa poikkeuksellisesti järki-ihminen. Yleensä kun parhaat tarinat kirjoitetaan tunneihmisistä :)

      Minäkin haluan uskoa, että Eilisille (ja Elikselle) kävi hyvin! Pakko!

      Poista
  2. Minä näin Eilisissä jonkun verran itseäni. Pakko kai myöntää. Mutta kyllä, hyvä kirja. Samoissa mentiin että yksinkertaista, mutta lopulta kaunista...
    Minä en taas kokenut loppua romuttavana vaan itseasiassa minulle jäi rauhallinen ja hyvä olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis minullekin jäi Eilisin osalta, ei loppu tosiaan ollut mitenkään romuttava, jotenkin vain ajauduin johonkin outoon tunnetilaan siinä ahmiessani :)

      Poista
  3. Mä voisin alkaa napsia näitä sun kirja-arvioita suoraan kirjaston varauslistalle. Tai odotapas, en vain voi vaan myös teen! Kiitos Siina ihanista houkutuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) We aim to please! Tosin nyt tulee kauheat paineet, että entä jos et tykkääkään tästä.

      Poista
    2. Ei huolta, tykkäsin kovasti!

      Mietin olenko kuitenkin kovin negatiivinen sielu kun minulla jotenkin korostui Eilisin valinnassa se mitä kaikkea hän menetti - valitsi sitten kummin tahansa. Sellainen näemmä minä kuitenkin olen.

      Poista
  4. Minua Eilis turhautti. Jotenkin sellainen muiden heiteltävissä oleva. Äh. Olisin myös kaivannut jonkin sortin tunteikkuutta peliin. Silti tykkäsin Coibinin tyylistä, tai mistä lie, ja se novellikokoelma odottaa jo lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tulipas omituinen viesti, mutta kävin samalla isän kanssa keskustelua crockseista, angorasukista ja perhosentoukista ja aivokapasiteettini joutui lujille...)

      Poista
    2. Oliko sinusta? Ehkä hän alussa olikin, mutta ajattelin, että hän oli niin nuori. Ja sitten hänestä minusta kasvoi aika voimakaskin nainen. Kuten Liisa tuolla ylempänä sanoo, ehkä Eilisille eivät rakkausasiat olleet niin tärkeitä. Minusta oli piristävää välillä lukea järki-ihmisestä. Luulen, että aika monet suhtautuvat paitsi rakkauteen myös moneen muuhunkin asiaan niin, että ei se ole niin justiinsa, ja on kiva lukea välillä sellaisestakin tyypistä. Ehkäpä parhaat kirjat ovat niitä, jotka herättävät tunteita. Minulla henkisen romahduksen ja sinulla turhautumisen :D

      Ja arvostan omituisuutta viesteissä erittäin korkealle! Kiitos!

      Poista