perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
(The Fault in Our Stars, 2012)
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2013

Tähtiin kirjoitettu virhe on Hazel Gracen ja Augustus Watersin rakkaustarina. Muuten aika tavallinen, ihana teiniromanssi, paitsi että Hazel Gracella on parantumaton kilpirauhassyöpä ja etäpesäkkeitä keuhkoissa ja Augustuksella on ollut pikkuruinen luusyöpä, jonka johdosta hänen toinen jalkansa on amputoitu. Siinä sitä sitten ollaan.

Kirja on erinomaisen hieno kuvaus sairaudesta ja siihen suhtautumisesta. En väitä tietäväni mitään siitä, millaista on olla syöpää sairastava nuori, mutta olen nähnyt yhden syöpäkuoleman läheltä, eikä se ollut erityisen kaunis tapa lähteä. Siksi olisinkin ehkä vältellyt aihetta, jos olisin sen ajoissa hoksannut. Toisin kuin Augustus Waters, en koe tarvetta palata aiheeseen ennen kuin on pakko, toivottavasti ei ole koskaan. Mutta onneksi kirja harhautti luokseen.

Joka tapauksessa. Samalla kun kirja on raikas ja realistinen, se on kaunis ja surullinen. Ensirakkaus on suloista, vaikka toisella olisikin litratolkulla syöpävettä keuhkoissa ja happipullo kainalossa, ja toinen oksentaisi välillä kaiken päälleen. Ja lisäksi kirja on paikoitellen todella hauska. Vertaistukiryhmä kokoontuu kirkon osassa, jonka nimi on Jeesuksen kirjaimellinen sydän ja syöpänuoret heittävät aika raadollista läppää sairauksistaan. Oli virkistävää lukea kuolevien nuorten suusta, että ei tässä mihinkään taivaaseen todennäköisesti olla menossa, mutta ei se haittaa, kaikki on ihan ok silti. Oma näkemykseni kuoleman jälkeisestä jääköön kertomatta, mutta on silti kiva, jos välillä näihin asioihin suhtaudutaan muutenkin kuin lässyttämällä. Kuolema on kauheaa, ja se on kauheaa varsinkin niille, jotka jäävät eloon.

Hieman minun oli kyllä vaikea ymmärtää Augustus Watersia, joka on siis parantunut luusyövästään ja häneltä on kerran jo kuollut tyttöystävä aivosyöpään. Jos minä olisin tuollaisessa tilanteessa, en voi kuvitella haluavani edelleen ympäröidä itseni syöpäpotilaila. Haluaisin melko varmasti tehdä ihan mitä tahansa muuta, kuin käydä vertaistukiryhmässä. Mutta edelleen, en ole ollut koskaan syöpää sairastava nuori, joten ehkä en vain tajua. Ja sitten vielä sellainen juttu, että kirja oli välillä hieman nuorisokirjamainen, mutta se varmaan johtuu siitä, että kyseessä on nuorisokirja, jolloin sitä ei siitä voine moittia.

Tykkäsin myös kovasti kirjan alussa tekijän muistutuksesta: "Romaanit ja niiden lukijat eivät hyödy siitä, että tekstistä yritetään etsiä mahdollisia tosiasioita. Yritykset loukkaavat käsitystämme siitä, että kuvitelluilla tarinoilla on merkitystä - ja se on yksi ihmisen keskeisistä olettamuksista." Hear hear!

2 kommenttia:

  1. En tiedä pystyisinkö lukemaan tällaista. Äitini kuoli nuorena syöpään ja itken valtoimenaan kaikkia syöpäkuolemia ajatellessanikin. Vaikuttaa silt, että voisin suositella tyttärelleni tätä lukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan kannata, jos syöpä ahdistaa. Tässä sitä piisasi. Mutta minua se ei ahdistanut, vaikka yleensä aihetta pyrinkin välttelemään.

      Poista