perjantai 31. toukokuuta 2013

Siiviläpää

Olen muuten myös aika lahjakas taiteilija.
Käsi ei ole minun vaan taiteenihailijan.
Viime päivät on tuntunut, että joku on vaihtanut pääni tilalle siivilän. Eilen lainasin kirjastosta elokuvan Welcome to the Dollhouse, koska se näytti hauskalta ja lyhyeltä. Kotona ilmeni, että olemme katsoneet sen vastikään, ja puoliso referoi juonen. Se kertoo kuulemma kannen epämiellyttävästä tytöstä ja sen sisko tanssii balettia ja kannen tyttö on ilkeä. No niin. En ole kyllä nähnyt sellaista elokuvaa, mutta haluaisin nähdä, juoni kuulostaa hyvältä.

Sitten tänään tajusin, etten muista miten viime viikolla katsomani Hämis-leffa loppuu. Ei mitään muistikuvaa. Puoliso referoi senkin, onneksi, ja nyt on hämärä muistikuva asiasta. Juoni kuulosti taas hyvältä.

Lisäksi olen hävittänyt ainakin 60% mustista tankkitopeistani. Jos jotakin minulla on, niin mustia, pitkiä tankkitoppeja. Paitsi ettei ole enää. Kaksi vain on ja toisen helmassa on reikä. Olen ehkä hukannut myös mustan hupparini. Tämä on siksi harmillista, että en ikinä hukkaa mitään, ja nyt olen yhtäkkiä muka hukannut puolet garderobistani. Mustat topit ovat niin käteviä, kun ne voi laittaa kaikkien paitojen alle, eikä näy farkkujen reiät. Ja musta huppari nyt vain on yleishyvä aina.

Tosin on mahdollista, että toppini ovat ajautuneet puolison joogatoppien sekaan. Ne kun ovat käytännössä täysin samanlaisia kuin minun pyhätoppini. Kauhean kätevää, että olemme puolison kanssa muuten samankokoisia, paitsi että hän on pitkä ja harteikas ja minä en. Minä olen normaalivartaloinen, hän on tuulennussima vinkuheinä. Tämä ei ollut rumasti sanottu, vaan kirjallinen viittaus Häräntappoaseeseen. Josta tuli mieleen, että olin lukiossa Unkarinkerhossa, kun en kerran jaksanut mennä ruotsintunnille ja juuri silloin keskusradiosta tuli kuulutus, että Unkarinkerho kokoontuu luokassa XXX. Menin sinne, siellä oli kivaa, sain pinnattua monta muutakin tuntia ja pääsin ilmaiseksi Unkariin. Ja Unkarissa, tarkemmin sanottuna Nyíregyházassa, seisoi ryhmämme jäsen huppelissa kadulla ja selitti unkarilaisille tytöille hyvin seikkaperäisesti, että tuulennussima vinkuheinä tarkoittaa whistling hay fucked by a wind. Muistan tämän erittäin selkeästi, koska siinä ei ollut mitään järkeä.

Mutta en muista minne olen laittanut sen hupparin ja mitä tapahtui viime viikolla.

5 kommenttia:

  1. Ah, kiitos tästä :D Sinulla on tuo sanan säilä hallussa, kuten nuoret tapaavat sanoa. Ja ihan sama mulla, muistin suhteen siis. Pärjäisin ikuisesti kirjahyllyni kanssa, koska en muista lukemistani kirjoista mitään. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Kiva kuulla, etten ole ainoa varhaisdementikko. Olen tottunut luottamaan muistiini liikaa, on vähän vaikea myöntää sen horjuvan.

      Poista
  2. :'D

    Mä ajattelin ensi viikolla mennä ostamaan mustia toppeja lisää, sillä a) käytän niitä täsmälleen samaan tapaan kuin sinä ja b) kaikki omani ovat kokeneet saman kohtalon, paitsi ne, jotka ovat kauhean kulahtaneita ja joista irtoaa lankaa.

    Mä kirjoitin juuri kirjablogiin postauksen kirjasta, jonka lopusta ei ole harmainta hajua. On sekava tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt siis tulkitsen, että koska muistat Unkarissa tapahtuneen, koska siinä ei ole mitään järkeä, et muista hupparin loppusijoituspaikkaa, koska siinä on järkeä.

      Se on siis pyykkikorissa, eteisessä tai (mikä pahinta) omalla paikallaan vaatekaapissa.

      Poista
    2. Sun kirjabloggaus oli paras! Tosin olis pitänyt kommentoida tämä sinne, mutta unohdin.

      Huppari on edelleen kadoksissa. Olen jo ulottanut etsinnät kaappiin ja naulakkoon. On siis mahdollista, että se on pyykkikorissa. Retkikuntamme saapuu sinne mahdollisesti jossain vaiheessa ensi viikkoa.

      Poista