lauantai 25. toukokuuta 2013

Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi, 2011
(The Sense of an Ending, 2011)
Suom. Kersti Juva
WSOY

Istuin bussissa lukemassa tätä kirjaa ajatellen samalla, että kylläpä puoliso pitäisi tästä. Mutta puoliso on viime aikoina lukenut kovin vähän kaunoa ja lisäksi, jos olisin mennyt esittelemään suomennosta, hän olisi korkeintaan vilkaissut ja todennut, että joo, ihan kiva, mutta hän haluaa lukea sen alkukielellä. Sitten pääsin töihin ja satuin vilkaisemaan eteisen kirjankierrätyshyllyä. The Sense of an Ending! Mikä yhteensattuma!

Syöksyin töistä kotiin - no, syöksyin on hieman liioittelua, syöksyin ensin kahville, sitten ystävien kanssa syömään, sitten siiderille, ja kotiinpalatessani koko muu perhe oli jo nukkumassa, joten katselin hetken yksin Euroviisuja ja kihisin innosta, teki mieli herättää puoliso ja kertoa tästä ihmeellisestä yhteensattumasta, joka saisi hänen lukuharrastuksensa taas kukoistamaan.

Sitten aamulla, kun lopulta olimme molemmat hereillä, selitin innoissani tarinani ja annoin suuren yllätyslahjani. Puoliso oli toki iloinen, että olin häntä ajatellut, mutta ei saman tien syöksynyt Barnesin kanssa sohvalle. Olin hieman pettynyt, mutta ehkäpä puoliso innostuu tästä myöhemmin, kun on oikea aika.

Toivoisin kuitenkin että pian innostuisi, koska haluaisin jutella tästä hänen kanssaan. Kuin jokin päättyisi kertoo muistoista, muistamisesta, siitä kuinka emme koskaan voi muistaa oikein. Muistamme mitä haluamme. Ja kuinka vääristynyttä kaikki mennyt on. Kirja oli omaan makuuni lähes täydellinen: se oli lyhyt, siinä oli kaunis kansi - first things first - siinä oli syvä teema, mutta samalla äärimmäisen nokkela ja taitavasti rakennettu juoni. Hoksasin juonen arvoitukset juuri sekuntia ennen kuin ne paljastuivat, joka sai minut pitämään itseäni fiksuna, mutta pitämään myös kirjasta koko ajan enemmän. Tarina oli kovin englantilainen, mistä pidän kovasti. Oikeastaan en voi keksiä miten tämä kirja olisi voinut olla oikeampi juuri minulle. Ehkä loppupuolella oli jotain pientä vaikeasti määriteltävää löysää tai jotain, jonka huomasi ehkä vain koska ensimmäinen puolisko oli aivan briljantti, mutta kaikenkaikkiaan minä rakastin tätä kirjaa. Jäi semmoinen olo, että haluaisin lukea tämän heti uudestaan, englanniksi, koska haluaisin tietää onko kirja erilainen alkukielellä. Nykyään harvoin voin kuvitella lukevani kirjoja uudestaan, joten tämä on mitä suurin kehu.

Puolisoni, jonka komeudesta ja viisaudesta ei liene enää kenelläkään epäilystä, on nimenomaan oikea keskustelukumppani näissä asioissa. Luulen, että saisin tosi paljon enemmän irti tästä, jos saisin keskustella tästä hänen kanssaan. Niin että voitko nyt ystävällisesti lukea tämän kirjan, kun kumminkin luet tämän tekstin! Se on hyllyssä!

1 kommentti: