torstai 23. toukokuuta 2013

Kastemadon kuolema

Tulin tänään lapsen kanssa kaupasta kun minua kohtasi julma näky. Joku oli murskannut asvalttiin kastemadon peräpään, tai mahdollisesti etupään, en tiedä miten kastemato toimii, mutta joka tapauksessa se toinen pää viuhtoi kuolemanhädässä ympäriinsä, ja jos kastemadot osaisivat huutaa, olisi pihamme täyttänyt kuolonhuuto. Lapsi viuhtoi kumppareissaan ja sadetakissaan pitkin nurmikkoa, minä yritin hymyillä hänelle iloisesti samalla kun liiskasin omalla kumpparillani matoraukkaa. Se jatkoi heilumista vielä yhden murskauksen jälkeen, jouduin liiskaamaan sen kahteen kertaan.

Lähtiessäni nurtsin poikki lasta kohti näin penkin vieressä kyhjöttämässä märän linnun, joka ei lähtenyt lentoon vaikka kävelin vahingossa parinkymmenen sentin päästä. Ehdin jo saada hengenahdistuksen, koska en millään voisi tappaa lintuakin vaikka se kuinka kituisi. En vain voisi. Tuli mieleen se Renny Harlin -elokuva, jossa Geena Davisin roolihahmo onkin muistinsa menettänyt hurjimus ja vääntää peuralta niskat nurin. Mutta minä en ole hurjimus enkä edes armomurhaaja, en yhtään ole. Päätin keskenäni kysymättä linnulta, että se nyt vain chillaili siinä, mahdollisesti hautoi muniaan tai odotteli kavereitaan fiilistelemään kastematosesonkia, eikä todellakaan kaivannut eutanasiaa.

Olin hyvin liikuttuneessa tilassa tämän jälkeen. Ei edes lohduttanut, että näimme oravan ja monta lintua, jotka söivät tämän murskautuneen kastemadon veljiä ja ystäviä. Selostin itku kurkussa lapselle, miten sadepäivä on kiva kun madot tulevat maan pinnalle ja linnut saavat ruokaa, vaikkei se oikeastaan ole yhtään kivaa, vaan kauheaa, kuolemaa ja murhaa. On kai se myönnettävä, että kasvissyöntini suurin motiivi on vakava bambismi. En kestä luontoa, en yhtään kestä.

Meinasin ottaa kuvan liiskatusta kastemadosta, mutta sitten tulin sentään hetkeksi järkiini.

6 kommenttia:

  1. Ai kauhee toi kuva :D... Senkin mustahuumorisinä.

    Esikoisen oltua n 3kk näin vaunulenkillä oravan joka kitui. Harmittaa vieläkin etten osannyt itse auttaa oravaa vaan se sai loppunsa muuta kautta (avun kuitenkin kutsuin).
    Noi on kamalia tilanteita. Kastemadon vielä polkaisee mutta linnun kohdalla jo nousee pala isommin kurkkuun... Luultavasti pystyisin kuitenkin nyt jo oravaakin auttamaan tosi tilanteessa. En tiedä. Jokaisessa vastaavassa tilanteessa on onni omistaa ystävä jolle soittaa paniikkiaan!

    Tänään muuten nirhasin sisällä olleen hämpyn esikoisen edessä. Outo tilanne. Varsinkin kun esikoisen sanoi että "onpa se söpö!" pläts. :x. Mehiläisen kyllä saattelin ulos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty tappamaan edes ötököitä. Tai no, itikoita pystyn, jos ne pistävät, mutta muuten annan usein niidenkin vain olla keskenään. Toivon, etten tule törmäämään matoa isompaan kituvaan olentoon, en tiedä mitä tekisin. Inhoaisin itseäni kun en osaisi auttaa.

      Poista
  2. Tää ei nyt välttämättä yhtään paranna sun mieltä, mutta tarkistithan kastemadon pituuden ennen eutanasiaasi? Kun olin muistavinani ja wikipedia varmisti, että kastemato osaa kasvattaa uuden hännän - tai uuden pään - mikäli katkaistu kohta ei ole liian pitkä. Seuraavalla kerralla voit siis siististi katkaista madon ja toivoa, että vamma osui "21. segmentin alapuolelle".

    No niin, pahoittelen kiusaamistani! Mutta eihän ne sillä tikapuuhermostolla tunne kipua tai kuolemanpelkoa? Tällä tunteettomuudella voisin ilmeisesti huoletta lisätä ruokavaliooni kastemadot ja muut hyönteiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niinku puolivälistä murskautunut. Muistin kyllä hatarasti jotain kertomasi kaltaista, mutta olin jotenkin ihan jossain tilassa ja mato näytti niin hätäätyneellä kun se pikkukäsillään heilutti ja huusi, että auta auta minä kuolen. No, saatoin kuvitella pikkukädet ja huudon. Mutta selvä hätäännys ja kauhu siinä välittyi.

      Tiedän kaikki nuo tikapuuhermostojutut, mutta jotenkin minun on kauhean vaikea uskoa, ettei mato tuntisi kipua. Jotkut eivät usko ilmastonmuutokseen, toiset eivät usko tikapuuhermostoon, molemmat ovat yhtä pihalla, tosin minä sentään tiedostan olevani pöljä, ilmastonmuutoskriitikot usein eivät.

      Poista
  3. Mä nostelen välillä vieläkin kastematoja asfaltilta nurmikolle. En kestä sitä liiskaamista.

    Facebookissa on kiertänyt muutaman päivän se joku kaksplussan keskustelu jossa joku äiti ihmettelee sitä kun isä vie poikansa kalaan ja tappaa sen kalan siinä lapsen edessä. Mun on pakko myöntää että mä pystyn _jollain tasolla_ samaistumaan siihen äitiin. Siis kyllä ja toki mun mielestä lapsille pitää, ikäluokka huomioiden, kertoa että mistä mikäkin ravinto tulee ja että kalapuikot on hei ihan oikeaa kalaa joka joskus on ollut elävä. Että en tarkoita että pumpulissa pitää ketään pitää. MUTTA mä kärsin tuosta samaisesta bambismista kuin sä, en vaan kestä tota luonnon kiertokulkua. Jotkut telkkarin luonto-ohjelmat on mun kohdalla useimmiten ihan täysin nounou kun en kestä jotain leijonia repimässä antilooppeja kahtia. Meillä lapsetkin jo esitelmöi mulle että "hei noin ton kuuluu mennä". Mutta ei se sitä tarkoita että mä jotenkin kestäisin sitä. Äh, kamalan hankala tuoda julki mitä mä tarkoitan :D Ei pumpulia mutta onko pakko pitää silmiään auki asioille jotka vaan tuntuu liian raa'alta, vaikka ne jutut tietää ja tiedostaakin? Saisko tänkin hormonien piikkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tavoitin ajatuksesi, olen samaa mieltä. Minä toivoisin, että joku veisi lapseni kalaan ja ehkä jopa metsälle ja opettaisi miten asiat toimivat, kunhan se en joudu olemaan minä. Itse asiassa voisin ehkä jopa tappaa kalan, koska aion syödä sen, mutta sen madon laittaminen koukkuun olisi liikaa, sehän on ihan viaton uhri siinä tilanteessa. Vitsi mä oon lapsellinen jopa omasta mielestäni!

      Tässä on mulla on selviä epärationaalisuuksia, koska kestän sen, että leijona repii antilooppia, koska antiloopilla on sentään mahikset päästä karkuun, mutta sitä en kestä kun pikkukilpikonnanpoikaset yrittävät vain päästä ensiuinnilleen ja linnut yksi kerrallaan napsivat ne innokkaat pikku möyrijät, joilla ei ole mitään mahdollisuutta, nyyh.

      Poista