sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Cosmopolis

David Cronenberg, 2012.

Pitkästä aikaa oikein draama. Olipa mukavaa vaihtelua. Olin jostain saanut päähäni, että Cosmopolis on saanut tosi hyvät arviot, mutta nyt kun katselin vähän, niin eihän se olekaan. Sellaista ihan ok:ta vaan. Mutta minä kyllä pidin tästä elokuvasta tosi paljon. En tiedä johtuiko se siitä, että olin etukäteen päättänyt, että se on hyvä, vai siitä, että kun katsoi pitkästä aikaa vakavan elokuvan, niin sitä on ihan vaikuttunut heti.

Olin suorastaan hämmästynyt, kun n. 1/3 elokuvaa katsottuamme puoliso huokasi, että tämä on varmaan saanut Rotten Tomatoesissa kaksikymmentä prosenttia. Minä olin, että MITÄ, eikö tämä sinusta ole HYVÄ? Puoliso vilkaisi sen näköisenä, että sinustako on, ja mutisi jotain Pattinsonin paskuudesta näyttelijänä.

Mennäänpä siis heti tapaukseen Pattinson. Minulle Robert Pattinson on aina Cedric Diggory, eikä mikään kimalteleva vampyyri, vaikka minusta hän oli ihan ok siinäkin litteässä roolissa. Enemmän minua niissä Twilighteissa ärsyttää se huuliaan mutristeleva ja kulmakarvojaan pörhistelevä tyttö. Ja vieläkin enemmän minua ärsyttää, että leimataan ihminen yhden nuoruuden virheen takia. Vaikka Pattinson onkin monille ikuisesti Edward, minä annan hänelle anteeksi ja uuden mahdollisuuden, niin armollinen ihminen minä olen. Ja minusta Pattinson oli Cosmopoliksessa oikein hyvä. Erinomainenkin jopa.

Cosmopolis perustuu Don DeLillon kirjaan, joka on käsittääkseni mainio, ja harmittaa, etten lukenut sitä ennen kuin katsoin leffan. Joskus käy niin. Elokuva kertoo Eric Packerista, nuoresta miljardööristä, joka matkustaa supervarustellulla limusiinillaan kaupungin halki. Hän on päättänyt mennä parturiin, vaikka turvamies huomauttaakin, että kaupunki on kaaoksessa presidentin vierailun vuoksi. Limusiinissa käy vaikka minkälaista tyyppiä hoitamassa kaikenmoisia asioita Packerin kanssa. Hiljalleen Packer murenee. Elokuva on hintsusti scifihtävä, mutta oikeastaan sijoittuminen lähitulevaisuuteen ei tuo tarinaan juuri mitään muuta kuin pientä vieraannutusta. Ehkä kirja/elokuva kestää paremmin aikaa, jos se ei sijoitu mihinkään tiettyyn vuoteen, joka on pian mennyt. Varsinkin tämmöinen tarina, joka kertoo kapitalismista ja ihmisen yksinäisyydestä ja itsekkyydestä. Rahalla voi ostaa kokonaisen Rothko Chapelin, jossa voi sitten yksin nauttia taiteesta, koska se on minun, vain minun.

Että en tiedä. Käsitykseni tämän elokuvan erinomaisuudesta voi olla harhaa. Tämä oli joko aivan älyttömän hyvä elokuva tai sitten ihan ok elokuva, mutta minusta ei kyllä voi sanoa, että tämä olisi huono elokuva.

IMDB
Rotten Tomatoes

5 kommenttia:

  1. Minusta hyvän elokuvan mittarina toimii kysymys: katsoisitko elokuvan uudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Tosin nykyään usein joutuisin valehtelemaan vastatessani, koska tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä, että katsoisin kovinkaan montaa elokuvaa uudestaan. On niin paljon katsomattomiakin! Nuorempana saatoin katsoa uudestaan ja uudestaan samoja, mutta ehkä nykyään valikoima on niin iso ja helposti saatavilla, että tuntuu, ettei ole aikaa toistoon.

      Poista
  2. Minä ihastuin kirjaan niin totaalisesti, ettei leffa tietenkään voinut tuntua yhtä hyvältä, tyypillisesti. Mutta tykkään kyllä molemmista, niissä vaan painottuu eri asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi kyllä tunne, että haluan lukea kirjankin. Luen itse asiassa aika usein kirjan vasta katsottuani leffan, vaikka se onkin toki tehdä parempi toisinpäin. Joissain tapauksissa on tylsää, jos tietää juonen lukiessaan, mutta minua se ei yleensä haittaa, ja varsinkin Cosmopoliksen tapauksessa jäi vahvasti sellainen olo, että kirjasta saisin vielä paljon enemmän irti kuin leffasta. Oli kiinnostavat teemat tuossa, nimittäin.

      Poista
    2. Mua alkoi kiinnostaa lähinnä tuo kirja. Kiitos vinkistä!

      Enkä voi antaa Twilightia kellekään anteeksi. Kirottu maailmankaikkeus!

      Poista