sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivästä

Sormet äidin silmiin!
Tänään oli toinen äitienpäiväni äitinä. Enpä oikein tiedä onko minulla asiasta sen kummemmin mitään sanottavaa, mutta ei minulla ole juuri mistään muustakaan, eikä se ole estänyt kirjoittamasta ennenkään, joten annetaan mennä.

Kun lapsi syntyi, piti ryhtyä kehittämään perinteitä tämmöisiin juhlapäiviin kuin äitienpäivä ja isänpäivä. Olemme kehittäneet nähdäkseni kahdessa vuodessa kolme perinnettä:
1. Ollaan yhdessä ja tehdään niitä juttuja, mitä äiti tai isä haluaa
2. Syödään kakkua, tai mitä tahansa vastaavaa äiti tai isä haluaa
3. Ei osteta lahjoja, koska vuoden varrella on muutenkin liikaa päiviä, joihin kuuluu lahjonta. Tosin olemme päättäneet jo lähes kaikkien niidenkin kohdalla, että ei hankita lahjoja. Joo joo, lahjoja voi tehdä itsekin tai antaa aineettomia lahjoja, mutta lahjojen ongelma on meidän perheessä enemmänkin se, että niiden suunnittelemiseen, ostamiseen, tekemiseen ja vääntämiseen kuluu aikaa. Ja kun kerran emme kumpikaan tarvitse mitään, on lahjojen hankkiminen yksinkertaisesti turhaa ajankäyttöä. Tosin heti ensimmäisenä isänpäivänä retkahdin ja ostin puolisolle John Ajvide Lindqvistin kirjan Kultatukka, tähtönen (koska halusin lukea sen itse). Sitä paitsi en oikein ymmärrä, miksi puolison pitäisi hankkia minulle lahja äitienpäivänä. Enhän minä hänen äitinsä ole. Jos lapsi joskus suvaitsee haluta minulle jonkun askarruksen tuoda, sen otan tietysti mitä suurimmalla ilolla vastaan.*

Niinpä tänään on sitten tehty sitä mitä minä haluan. Eli minä olen nukkunut, minä olen lukenut kirjaa sängyssä ja juonut kahvia. Kävimme brunssilla ja sain siellä ison lautasellisen kakkua. Kokosimme lastenistuinen pyörään ja istutimme pöyristyneen lapsen siihen. Köytimme hänet istuimeen, länttäsimme kypärän päähän ja lähdin polkemaan. "Onko kivaa?" huutelin, mutta en saanut vastausta. Välillä kuulosti, kuin joku olisi nauranut takanani, mutta kotipihassa selkäni takaa löytyi varsin kauhistuneen näköinen pieni henkilö. Huomenna uudestaan, eiköhän se siitä. Ja sitten ollaan vaan oltu. Kohta ajattelin katsoa elokuvan ja syödä karkkia. Aika hyvä juhlapäivä minusta.

* Tajusin juuri, että sainhan minä tänään puolisolta lahjan! Mikä kauhea valehtelija minä olen! Perinne on rikottu jo kahtena kertana neljästä! Huomasin hänen kaapissaan käyttämättömät, rikkinäiset farkut ja pyysin ne itselleni. Olen miettinyt, että olisi kiva saada kesäksi kuluneet boyfriend-jeansit, mutta kyllä käy tämmöiset husband-jeansitkin, varsinkin kun ei tarvinnut ostaa mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti