keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Siina, joka harhoissaan kuvittelee itselleen vihrepeukalon

Vuonna 2011 Siina on raskaana ja juuri muuttanut uuteen kotiin. Hän on puolisonsa kanssa Ikeassa hankkimassa kaikenlaista tarpeenmukaista, kuten erilaisia muovisia törppöjä. Siellä hänen raskaushuuruinen katseensa kohtaa vihreän pakkauksen, jossa on kolmea erilaista yrttiä, niille pahvimukit ja multakökkäreet. Kuinka kätevää, Siina ajattelee. Voin istuttaa nämä ja ihailla niitä uudella parvekkeellani siemaillessani aamukahvia ihana vauva sylissäni ja maustaa niillä kaikki upeat ruokani, jotka rakkaudella valmistan ihastuttavalle perheelleni uudessa keittiössämme!

Talvella 2013 Siina tapaa Liinan metroasemalla, ja Liina ei malta odottaa, että saa kertoa Siinalle uutisen. K-kauppaan on tullut ihan mielettömiä jugurtteja, ne on sellaisissa savipurkeissa ja maksavat ihan hulluna, mutta ovat joka pennin väärtejä. Aivanko totta! innostuu Siina, joka pitää ruuasta. Hän ostaakin heti ensitilassa kolme purkkia sairaan kallista jugurttia laventelinsinisissä savipurkeissa ja nautiskelee ne huumassa. Täydellistä! Mutta sitten häntä alkaa vähän mietityttää. Hän ei jaksa ottaa selvää ovatko savipurkit oikeastaan sen haitallisempia ympäristölle kuin muovipurkit, tuskin itse asiassa ovat, mutta tuntuu silti tyhmältä maksaa melkein kolminkertainen hinta kauniista purkista. Lisäksi pitäisi ottaa selvää minne savipurkit kuuluu kierrättää. Vaikka jugurtti toki onkin aivan erinomaista, alkavat purkit ahdistaa. Siina päättää, että hän saa ostaa ihanaa savipurkkijugurttia heti kun keksii, mihin käyttää savipurkit hyödyllisesti.

Keväällä 2013 Siina muistelee ostaneensa jotain mitälie siemeniä joskus muinoin ja ilahtuu löytäessään ne pölyisen silitysraudan takaa siivouskaapin perukoilta, koska siemeniä on juuri kolmea sortimenttia, kuten on kolme myös tyhjiä savikupposia. Innoissaan hän päättää kylvää yrtit savipurkkeihin.

Tähän väliin mainittakoon, että Siina tulee perheestä, jossa on viherpeukalo hyvin syvällä mullassa. Hänen äitinsä tapasi kasvattaa huonekasvinsa niin suuriksi, että ne lopulta piti lahjoittaa julkisten tilojen auloihin. Valitettavasti tämä peukalo ei siirtynyt seuraavalle sukupolvelle ja Siina tappaa kaiken vihertävän läheltään.

Siina lorottaa vettä multakökkäreille, jotka turpoavat enemmän kuin olisi voinut olettaa, ja istuttaa siemenet pakkauksen ohjeen mukaan. Multaa hän saa kulumaan yhden kolmasosan annetusta määrästä. On siis oletettavissa, että yrtit ovat liian pienissä purkeissa ja kuolevat vähintään siihen, elleivät sitä ennen huku ylikasteluun tai kuivu unohdettuina ikkunalaudalle. Silti Siina harhaisesti kuvittelee kesällä ihastelevansa yrttejä uudella parvekkeellaan.

Koska häntä odottaa kesällä uusi parveke. Ei, hän ei ole muuttamassa. Toivottavasti ei enää koskaan ole muuttamassa, jos niikseen tulee. Vaan hänen komean ja viisaan puolisonsa isä tulee lähiaikoina korottamaan parvekkeen lattian ja viimeinkin he saavat ihanan kesähuoneen, jossa voi lueskella ja loikoilla ja ihastella pihaa, eikä vain kipristellä varpaitaan kylmällä betonilla ja tuijottaa synkkänä ylikorkeaa kaidetta. Mutta Siina palannee siihen projektiin ehkä tuonnempana.

3 kommenttia:

  1. :D Sä oot ihana. Ja meillä on samanlainen viherpeukalokin!

    Mä en itse asiassa osta niitä jugurtteja juurikaan enää. Onhan ne hyviä, mutta se purkkiasia. Paitsi, että kohta ostan, koska aion kokeilla tuota ideaasi oitis! Oitis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muuten vinkistä vielä. Olit oikeassa, jugurtti oli HYVÄÄ. Ehkä niitä purkkeja voisi myös hajottaa palasiksi ja tehdä hurmaavan, laventelinsävyisen mosaiikin? Eikö?

      Poista