sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Haastetta ja tunnustusta! Minulle!

Olen ilokseni saanut haasteen ja tunnustuksen! Hahaa! Ensin Liina haastoi kertomaan viisi omituista tapaa. Se osoittautuikin vaikeaksi, koska pidän itseäni aika normaalina, kuten oletettavasti suurin osa maailman ihmisistä. Tai tuskin kukaan puuhailee mitään vain ollakseen outo, ainakaan enää tämän ikäisenä. No mutta, keksin kuitenkin viisi tapaa, olivat ne muiden mielestä outoja tai eivät.

1. Olen maailman ärsyttävin leivän voitelija. Tästä ovat kärsineet kanssa-asujani kautta aikojen. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi syödä voileivän, jossa ei ole päällysteitä tasapuolisesti joka neliömillimetrillä, kauhea pettymys joka kolmannella puraisulla, epätasaisia makuelämyksiä. Saatan siis kuluttaa huomattavia määriä aikaa voin tasaiseen jakautumiseen leivälle. Voitelu on hankalaa esim. kovin epätasaisella leivällä, kuten jälkiuunileivällä, jota yleensä syömme. Armas siskoni aikoinaan meinasi saada hermoromahduksen kanssani, rakas kämppikseni puisteli päätään, puolisoni väittää, että tapani on herttainen, mutta näen hänenkin päänsä heiluvan epäuskoisesti hänen odottaessaan voiteluveistä. Odottaessaan. Ja odottaessaan. Kunnes leipä on täydellinen. Ja sitten on vielä toinen leipä voitelematta. Jonka jälkeen palaan vielä hieman viimeistelemään ensimmäistä.

2. En silitä vaatteita kuin äärimmäisen pakon edessä. Sen sijaan jätän ne myttyyn tuolille tai tuolin lähistölle. Kaikki vaatteeni ovat siis materiaalista riippuen eriasteisissa rytyissä, mutta kuvittelen sen olevan viehättävän boheemia. Tykkään kyllä silittämisestä, siitä tulee ihana tuoksu, mutta mitä ilmeisimmin en tykkää siitä tarpeeksi.

3. Käytän harvoin hanskoja, nykyään kylläkin enemmän kuin ennen, kun seisoskelen sattuneista syistä nykyisin ulkona enemmän kuin ennen. Minulla on hyvä ääreisverenkierto, tai sitten olen vaihtolämpöinen ihmislohikäärme, kumpi vain, mutta sormeni ja varpaani palelevat harvoin. Asuessani ystäväni K:n kanssa kävimme aina ulos lähtiessämme seuraavan keskustelun:
K: Missä sun hanskat on?
Minä: Laukussa.
K: Ei ne siellä lämmitä.
Ja tästä tuli kotoisa olo. Vieläkin K silloin tällöin muistuttaa tekstarilla laittamaan kunnolla vaatetta päälle. Vaan kun en mää palele! Pipoa käytän pelkästään siksi, että se on tyylikkäin mahdollinen vaatekappale, en siksi, että pääni palelisi.

4. Pidän kynää kädessä väärin. Äitini piti samalla tavalla väärin. Siitä tulee painaumat keskisormeen ja nimettömään kun kirjoitan pitkään.

5. Pidän myös haarukkaa ja veistä väärin käsissä, usein myös väärissä käsissä. Tykkään myös syödessä pitää toista polvea koukussa rintaa vasten ja toista jalkaa koukussa tuolilla. Ja yleensä aina luen syödessäni. Olen miettinyt, pitääkö minun luopua näistä tavoista nyt kun on tuo lapsi ja kaikkea, vai oltaisiinko me vain sellainen perhe, jossa saa pitää jalkoja tuolilla ja lukea syödessään. Kun lähtökohtaisesti minusta lukeminen pöydässä on ihan sivistävää, vaikka yleensä kai sitä ei pidetä kovin hienostuneena, jos ei polvia pöydälläkään. Mutta en tiedä olenko valmis luopumaan tavoistani. (Siskoni syö kuitenkin ihan sivistyneesti ja oikein, joten oletan, ettei vika ole omassa kotikasvatuksessani, joka olikin varsin rakastava ja hyvä, ettei kukaan nyt pääse kuvittelemaan, että nämä oudot tapani johtuisivat jostain huonoista kotioloista lapsuudessa.)

Lisäksi sain Pihiltä naiselta hienon tunnustuksen! Olen otettu! Säännöissä sanotaan, että pitäisi keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa ihmisiä, mutta olen pahoillani, nyt ei riitä aivokapasiteetti keksimään kiinnostavia kysymyksiä, enkä ilman kysymyksiä kehtaa haastaakaan, koska sehän olisi vähän tyhjän kanssa. Vastaan kuitenkin Pihin naisen kysymyksiin, itsekeskeinen kun olen.


Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
- Kiitos paljon!
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
- Katso alla.
3. Keksi 11 kysymystä.
- Katso (teko)syy yllä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
- Katso (teko)syyn jatkoselittelyt yllä.


1. Onko sinulla kirjallisuusgenreä, jota et lue (esim. novellit, sarjakuva, runous, dekkarit, romantiikka, historialliset romaanit, scifi jne.)?
- Ei oikeastaan, mutta luen aika vähän runoja ja dekkareita, enkä erityisemmin välitä ihan hc-avaruusscifistä, vaikka scifistä muuten tykkäänkin kovasti. Ai niin, ja erä- ja sotakirjallisuus ei myöskään ole mun juttu yhtään.
2. Huonoin lukemasi kirja?
- Apua. Jätän huonot kirjat lukematta. Mutta tulee mieleen joku koulussa pakkoluettu Koljonvirran sissit. Se ei varmaankaan ollut huono, mutta olin sille aivan väärä lukija.
3. Oletko lukenut kirjaa, jota sinun tekee mieli hehkuttaa? Jos, niin mikä?
- Olen, montakin. Nyt viimeiset kaksi lukemaani esimerkiksi: Ladaromaani ja Elämäni seinäruusuna. Älyttömän hyviä!
4. Luetko ennemmin ohuen kirjan vai ns. järkäleen?
- Tällä hetkellä ohuen, mutta suurin osa lempikirjoistani on kuitenkin järkäleitä.
5. Harrastatko jotakin muuta lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?
- Joogaa, elokuvia ja telkkaria (harrastan niitä tavoitteellisesti, tähän en siis laske sitä, kun lötkähdän sohvalle ja katselen aivot narikassa Top Chefiä), kirjoittamista.
6. Tykkäätkö lukea tietokirjoja vai pysytteletkö kaunokirjallisuudessa?
- Pysyn enimmäkseen kaunossa, mutta joskus harvoin poikkean ladulta, yleensä en kovin vapaaehtoisesti, myönnettäköön.
7. Onko laukussasi aina mukana kirja vai luetko yleensä vain kotona?
- On aina kirja laukussa.
8. Oletko lukenut koko ikäsi vai aloittanut aktiivisen lukuharrastuksen vasta aikuisiällä?
- Olen lukenut lapsesta asti paljon.
9. Paras kuuntelemasi äänikirja?
- En ole vielä päässyt äänikirjojen maailmaan mukaan. Olen oikeastaan kuunnellut vain yhden, työharjoittelussa kirjastossa lukion jälkeen. Sinuhen radioteatteriesityksessä oli yhdessä kasetissa kahdestakymmenestäneljästä joku vika, joten jonkun piti kuunnella koko höskä, että vika löydettiin. Vika oli muistaakseni tyyliin toiseksi viimeisessä, mutta kuuntelin Sinuhen loppuun kuitenkin, eihän sitä kesken voinut jättää. Kyseessähän ei ole varsinainen äänikirja, mutta se on ainoa edes läheltä liippaava kokemukseni. Ja hyvä kokemus toki, hieno esitys, voin suositella. Luin kirjankin aika pian sen jälkeen.
10. Kirja, joka on saanut sinut nauramaan?
- Monet. Ensimmäisenä tulee mieleen Miika Nousiaisen tuotanto.
11. Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
- John Irvingin Vapauttakaa karhut! Tai siis luen sitä nyt. Sen jälkeen en tiedä, valitsen aina fiiliksellä, jota on vaikea ennustaa.

7 kommenttia:

  1. Hauskoja nuo sun ominaisuudet. Täällä toinen syödessä jalkoja tuolilla pitävä. Sanon itseäni ns. könöttäjäksi. :)

    Sotakirjallisuus ei ole minunkaan heiniäni. Poikkeuksena Jenni Linturin Isänmaan tähden, joka oli hyvä myös ihmissuhdekuvauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen samaa mieltä, Isänmaan tähden onkin erittäin hieno kirja! Tarkemmin ajatellen tarkoitin ehkä enemmän sellaisia genresotakirjoja, kuten Lehväslaihot. Hyvä kirja on hyvä, vaikka se kertoisi mistä.

      Poista
    2. Totta, olen samaa mieltä, Isänmaan tähden onkin erittäin hieno kirja! Tarkemmin ajatellen tarkoitin ehkä enemmän sellaisia genresotakirjoja, kuten Lehväslaihot. Hyvä kirja on hyvä, vaikka se kertoisi mistä.

      Poista
  2. Ettekö voisi käyttää kahta veistä?

    Minullakaan ei koskaan aiemmin ollut kylmä, mutta se aika on kaukana takanapäin. Nyyh. Teini-iässä eniten kuulemani lause oli "Takki kiinni!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä voisi kuvitella, mutta puolison mielestä astioiden sotkeminen on pahempaa kuin odottaminen. Olen myös ehdottanut, että hän voisi tehdä leipänsä ensin, mutta jostain syystä lähes aina minä olen ekana voitelemassa. Ilmeisesti olen nälkäisempi.

      Tuleekohan tämäkin tyylikkäästi kahteen kertaan? Kylläpä jännittää.

      Poista
  3. Voi että tämä blogi on ihana! Ihanaa, miten ihanasti käytät kieltä ja kirjoitat! (Tuliko ihan pikkuisen toistoa? Mutta kun kärsin viisaudenhammasleikkauksen jälkisärystä niin en jaksa keksiä adjektiiveja.)

    On niin hauskaa havaita yhdistäviä tekijöitä itsensä ja ihailemansa blogistin välillä. Minäkin olen nirppanokkainen (lue: tarkka) leivän voitelija, könötän tuolilla enkä tarvitse hanskoja. Tämä tieto on minusta ehkä hauskempi kuin sinusta, mutta kerron silti.

    Luin muuten juuri Austerin Sunset Parkin ja olin ihan varma, että sinä olit kirjoittanut siitä jossain vaiheessa. Niinpä kahlasin koko blogin läpi ja sitten pitikin ihan ottaa paperia ja kynä, että saan ylös kaikki kehumasi kirjailijat. Olen jossain vaiheessa pudonnut kirjallisuuden kärryiltä ja nyt haluan sinne takaisin. Ei paineita, mutta nimesin sinut juuri kirjallisuusneuvojakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! On ihanaa kuulla olevansa jonkun mielestä ihana!

      En ole muuten lukenut yhtään Austeria. Olen ollut aikeissa jo vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi. Epäilen, että tulisimme hyvin juttuun.

      Poista