maanantai 18. maaliskuuta 2013

Nukketeatterissa

Olin tänään nukketeatterissa. En muista, että olisin ennen ollut. Lapsi ei ainakaan ole. Se olikin monin tavoin hyvin jännä kokemus.

Ensimmäinen jännä oli, että Puotilan ostari ei olekaan sama asia kuin Puhoksen ostari. Vähän ihmettelinkin, kun kaikkien muiden mielestä oli järkevää mennä metrolla Puotilaan eikä Itäkeskukseen. Onneksi emme uskoneet minua ja ehdimme ajoissa.

Toinen jännä oli teatterin katsomoon astuminen. Lapsen mielestä se oli niin jännä, että hän yritti paeta kaikin voimin kunnes valot sammuivat, jolloin hän hyytyi syliin ja tuijotti esitystä kättäni puristaen.

No itse esitys se vasta jännä olikin. Minusta jännintä oli, että esiintyjät olivat suurimman osan ajasta siinä lavalla juttelemassa, loruilemassa, soittamassa ja laulamassa, ja heistä kolme neljästä oli oikein salskean komeita nuoria miehiä. Yksi oli nainen, jos oikein tunnistin niin entinen euroviisuedustajamme, joten aivan pätevä oli, ja toki hyvin nätti ja ilo silmälle hänkin, mutta näin melko heterona esteetikkona olin iloinen kolmesta miehestä. Tämä esiintyjien läsnäolo lavalla tuli yllätyksenä, koska kuvittelin, että nukketeatterissa on semmoinen kangas, jonka takaa heiluu jotain käsinukkeja jotka hakkaavat toisiaan nuijalla päähän. Olenpas minä sitten vanhanaikainen ja kylläpä oli aikakin mennä nukketeatteriin näkemään miten se homma oikeasti hoidetaan. Olihan siellä lavalla siis toki monenlaisia käsinukkeja ja marionetteja, ja semmoinen aika perinteinen nukketeatterikin lopulta.

Esitys oli meille ehkä liiankin jännä, koska lapsi jaksoi puristaa kättäni puoli tuntia, mutta sitten lavalle tuli noita ja kissa ja yö ja lapselle katsomossa itku. Lähdimme pois. Missasimme viimeiset kymmenen minuuttia, mutta eiköhän puoli tuntia ole ihan riittävä onnistuminen puolitoistavuotiaan ensimmäiseksi nukketeatterikerraksi.

Odotellessamme seuruettamme ehdimme katsella teatterin muita tiloja. Molempiin odotustiloihin, tai mitä ne nyt ovat, lämpiöitä, oli rakennettu tosi hienoja asetelmia. Oli nukketeatterinukkeja erilaisissa vitriineissä ja monenlaisia pääsiäisaiheisia juttuja. Seinillä oli paljon hienoja kuvia nukketeatterisysteemeistä. Sisääntuloaulassa, tai mikä se nyt on, joku esilämpiö, huomaa kyllä että olen opiskellut teatteritutkimusta, voi herranjestas sentään miten tämä termistö onkaan hallussa, no kumminkin, niin siellä oli kaikenlaista katsottavaa, vanhoja puhelimia ja mitä kaikkea. Lapsi tykkäsi tosi paljon katsella asetelmia ja vitriinejä ja kaikki oli tehty todella lasta ajatellen. Ihana paikka.

Kaiken kaikkiaan todella myönteinen kokemus tämä Nukketeatteri Sampo. Ja mitä ilmeisimmin hyvin suosittu, liput pitää hommata ajoissa. Ehkä syksyllä uudestaan, josko sitten selvittäisiin loppuun asti. Tänään ollaan lapsen kanssa useaan otteeseen käyty läpi jännä esitys ja että alkoi pelottaa, ja että saa pelottaa, mutta että ei ollut mitään syytä. Ja aikoi kuulemma lähteä uudestaan. Tosin lapsi vastaa nykyään melkein kaikkeen hyvin painokkaasti "joo", paitsi jos kysyy onko hyvä ruokaa, jolloin hän vastaa "namnam", joten lähinnä voin toivoa, ettei hän kovin pahasti traumatisoitunut.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Ensi kerralla tuppaan mukaan.

    Meillä painokkaan joon vaihe meni jo vähän ohi ja palattiin painokkaan ein pariin. Olisi hauskaa, jos voisimme kohta puhua muustakin kuin leijonasta, kuusta, joosta ja eistä.

    Toi Puhos on muuten hassu. Minä pitkään toverini kanssa kuvittelin, että Puhos on joku Kajaanin kehyskunta. Ihmettelimme, miten Puhoksen Intersport jaksaa aina reippaana tulla kuntomessuille Helsinkiin esittelemään jumppapaitoja, vaikka matka on niin pitkä.

    Joitakin vuosia sitten selvisi, ettei Puhos ole ollenkaan Kainuussa.

    Noh.

    Kauheesti olisi taas sanottavaa, salskeista nuorista miehistä ja muusta, mutta ehkä jätän tilaa muillekin.

    VastaaPoista
  2. Joo, mennäänkin ensi kerralla yhdessä, hyvä idea.

    Mäkin olin hämmentynyt Puhoksesta, en voinut uskoa, että se on tuossa. Ja koska Itis on käsitykseni mukaan Puotilassa, oli mielestäni omituista, ettei siinä vieressä tönöttävä Puhoksen ostari muka ole Puotilan ostari. Ihan älytöntä ripotella ostareita joka nurkalle!

    Se on kuule Muhos joka on siinä Oulun nurkalla, ei ihan Kajaanin kupeessa sekään. Matka Kajaanista Ouluun menee näin: Kajaani - Kontiomäki - Paltamo - Vaala - Utajärvi - Muhos - Oulu. Muistan melkein kilometrivälitkin, Paltamon ja Vaalan väli on tappavan pitkä.

    VastaaPoista
  3. Niin mutta tietääkö arvon neidot, mistä se nimi Puhos tulee? Se on PUotinHarjun OStoskeskus, ja alue siinä ympärillä sit vissiinkin Puotinharjua.

    Mullakin on ollut oudot pohjoisen vibat sitä (sinänsä ankeahkoa) ostaria kohtaan. Mua hämmentää tässä nyt ennen kaikkea se, että onko Puotilassa ostari! Mutta Sampoon olisi kyllä päästävä, kyllä.

    Venni

    VastaaPoista
  4. Eikä! Nerokasta!

    Puotilan ostari oli varsin pikkuruinen, mutta kyllä se kiistatta on olemassa.

    VastaaPoista