tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ei mitään sanottavaa ja härkäpapumuhennos

Ei ole oikeastaan mitään blogattavaa. En ole katsonut yhtään elokuvaa, en ole lukenut yhtään kirjaa loppuun, enkä muutenkaan ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista. Olen kahlannut varmaan kuukauden Marja-Liisa Vartion klassikkoteosta Hänen olivat linnut, joka on kirjapiirini seuraava kohde, mutta minä ja Marja-Liisa emme puhu oikein samaa kieltä. Kirjassa on 250 sivua mutta silti ne eivät lopu vaikka kuinka luen. Ongelma on se, että en tykkää tehdä mitään jos on pakko, ja tämä kirja olisi pakko lukea vaikkei huvittaisikaan, ja se vähän heijastuu asenteeseeni kirjaparkaa kohtaan.

Mitähän muuta tässä olisi joristavaa? No siitä voisi mainita, että tein eilen tosi hyvää ja kummallista ruokaa, kookosriisiä ja härkäpapumuhennosta. Luulin, että tämä yhdistelmä ei kyllä uppoa keneenkään, mutta lapsi söikin kolme lautasellista ja sanoi "nam nam". Koin itseni onnistujaksi. Lämmitin sitä äsken vielä ison satsin lounaaksi ja kyllä, nam nam se on edelleen. Olen vähän sellainen tuulellakäyvä kokki, että keksin yleensä ohjeet päästäni ja hyvin harvoin onnistun kahta kertaa tekemään samanlaista. Joskus tällä systeemillä voittaa, joskus ei, mutta kivaa on kokatessa.

Laitan tähän ohjeen, koska ystäväni K kysyi sitä tekstareitse, mutta voinet lukea sen täältäkin, etkö voikin? Ja älkää peljästykö, ei tästä ole tulossa ruokablogia, sellaiseen ei ole rahkeita, mutta tämä nyt on vähän tämmöinen muodoton rytöläjä tämä blogi, joten eiköhän tänne yksi härkäpapuhässäkkäkin mahdu sekaan.

Härkäpapumuhennos

- Pilputa sipulia, käy lukemassa lapselle kirja, pilputa paprikaa, yritä estää lasta heittämästä paprikoita pöydältä maahan ja epäonnistu kolme kertaa, pilputa porkkanat, anna lapselle pala porkkanaa, käy lukemassa lapselle kirja, pilputa valkosipuli, käy lukemassa lapselle kirja.
- Kuullota jossain kattila-astiassa öljyssä sipulia (ehkä 1,5 kappaletta), pari kynttä valkosipulia, puolikas paprika pieneksi pilputtuna, koska muuten lapsi närppii ne pois, hänellä on jotain syvästi henkilökohtaista paprikaa vastaan.
- Samaan syssyyn voit heitellä mausteita, laitoin chilijauhetta, savupaprikajauhetta ja garam masalaa, en tiedä miksi nämä, ja masalaa hulahti ehkä enemmän kuin oli tarkoitus, mutta ei se haitannut kyllä.
- Purkki säilyketomaatteja ja pieni Muttin purkki tomaattimurskaa, en ole merkkiuskollinen sinänsä, mutta Muttilla on semmoisia kivankokoisia pienempiä munaattitorskapurkkeja, joita hamstraan Prismasta kaappiin.
- Vähän ruokosokeria, kun sokeri kuulemma tekee jotain myönteistä tomaatille ja pidän myönteisistä asioista ruuassani.
- Kolikoiksi pilkottuja porkkanoita, olisko ollut jotain 5-6 pienehköä.
- Voi antaa porista ihan rauhassa hänen siinä.
- Jossain vaiheessa voi tyrkätä sekaan aiemmin keitetyt pavut, tahi purkkipavut, mitkä tahansa pavut käynevät, meillä oli aamulla keitettyjä härkäpapuja, en ole mikään kova pavunkeittäjä koska ne pitäisi muistaa liottaa enkä oikein osaa keittää niitä sopivan kypsäksi, joten yleensä meillä käytetään purkkipapuja, niin.
- Nakkasin mukaan myös purkillisen kokonaisia herkkusieniä, koska pidän purkkiherkkiksistä, oikeastaan paljon enemmän kuin tuoreista, olen silleen vähän epähieno.
- Ja suolaahan voi toki laittaa halutessaan, itsekin laitoin.
- On valmista kun on valmista, viimeistään sitten kun lisuke on kypsää.
- Kaikki ainekset voinee korvata jollain muulla ilman, että lopputulos kärsii.

EDIT: Jos kotonasi ei satu pyörimään joutilasta lasta, voit hyvin skipata ohjeesta lapsen ilman että lopputulos juurikaan muuttuu, paitsi että paprikasi eivät ehkä ole kovin pölyiset ja jäät ilman hyviä bakteereja.

7 kommenttia:

  1. No niin. Sitä voisi kuvitella, kertoessaan härkäpapumuhennoksesta ja kookosriisistä, että on kilttiä antaa ohje ensinmainitulle. Näin onkin, ohje vaikuttaa hyvältä. Samalla voi erehtyä kuvittelemaan, että kuka tahansa lukutaitoinen tietää, miten valmistetaan kookosriisi. Näin ei ole. Täällä yksi tyhmempi lukija vaatii ohjetta kookosriisille myös!

    In other news: En vastusta, jos rupeat ruokabloggaajaksi. Tämä oli hauskin reseptipostaus. Lisäksi ymmärrän jälkikasvuasi, minullakin on jotain syvästi henkilökohtaista paprikaa vastaan, en osaa selittää sitä. Entistä omituisemmaksi asian tekee, että chilipaprikakin on paprika, mutta niistä pidän kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on, yleisön pyynnöstä kookosriisi, jollaista varmaan tehdään jossain päin maailmaa jotenkin oikeaoppisesti, mutta tämän pilahvihenkisen mössön olen itse kehittänyt kerettiläisesti omasta päästäni ja se on hyvähköä:

      - ostetaan purkillinen kookosmaitoa ja katsotaan paljonko sitä on purkissa, meillä oli 400 ml.
      - katsotaan riisistä keitto-ohje, tein neljälle, jolloin kokojyvä uncle bensin ohjeella tarvitaan 4 dl riisiä ja 6 dl nestettä.
      - kaadetaan kattilaan öljyä, sekaan jotakuinkin puolikas sipuli, joka sinulla kätevästi onkin siinä hollilla kun laitoit härkäpapuhässäkkään juuri puolitoista, ja kuullotellaan hetki.
      - kaadetaan sekaan riisit ja sekoitellaan, kunnes ovat muka vähän läpikuultavia.
      - kaadetaan sekaan tässä tapauksessa 2 dl vettä, koska kookosmaidosta tulee loput 4 dl.
      (- jotkut epähienot kokit laittavat tässä vaiheessa sekaan puolikkaan kasvisliemikuution, hienot kokit voivat tuhahtaa ja mupista jotain natriumglutamaatista ja maustaa oikeilla hienoilla mausteilla)
      - sitten vaan kookosmaito sekaan
      - keitellään kunnes riisi on kypsää, maistellaan ja lisätään ehkä suolaa
      - kannattaa sekoitella aika tiuhaan, muuten riisi jysähtää pohjaan möykyksi
      - ilman sipuliakin pärjää, mutta riisi kannattaa silti kuullottaa, kai, tosin ehkä senkin voi skipata ja pelkästään keittää riisin kookosmaidossa, jolloin voi unohtaa koko tämän ohjeen ja tehdä niin.

      Poista
    2. Kiitos! Mahtava ohje! Natriumglutamaatti on mun lempimaku kookoksen ohella!

      Poista
  2. Kyllä hän voi sen täältäkin lukea. Oikeen mieluusti.

    K

    VastaaPoista
  3. Meillä oli lukiokirjana Hänen olivat. Ei se muhunkaan hirveästi uponnut, mutta kyllähän siitä lätistyä saa. Miehensäkään ei ole mulle oikein koskaan auennut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheensä en ole myöskään tutustunut. Mulla on aika paha aukko näissä kotimaisissa klassikoissa, vaikka uutta kotimaista aika paljon luenkin. Ja ei taida aukko ihan lähiaikoina pienentyäkään.

      Poista