keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Yösyöttö

Eve Hietamies: Yösyöttö, 2010

Olin jo tovin jahkaillut, että pitäis nyt olla inessä skenessä ja lukea e-kirjoja. Latasin puhelimeen kindlen, mutta koska en oikein tykkää lukea huvikseni kuin suomeksi, en saanut ladattua kindleen mitään sisältöä. Sitten hoksasin, että Helmet-kirjastoilla on testauksessa ebib-systeemi, jossa on oikeasti sellaisia kirjoja, jotka haluaisin lukea. Niinpä latasin puhelimeen ebibin vaatiman ohjelman ja Eve Hietamiehen Yösyötön.

Ennakkokäsitykseni e-kirjoista oli varmaan aika perinteinen kirjaihmisen ennakkoluuloinen uteliaisuus. Tavallaan kaikki millä voi lukea on jees, mutta toisaalta rakastan kirjoja, rakastan niiden tuoksua, rakastan niiden painoa, rakastan rakastan rakastan. Yritin kuitenkin ajatella, että ei e-kirjan tarvitse olla mitenkään pois perinteisiltä kirjoilta. Ja niin vain kävi, että havaitsin kirjan lukemisen puhelimesta erittäin käteväksi tavaksi lukea. Puhelin on aina mukana ja sen esiinottamiseen on huomattavasti pienempi kynnys kuin kirjan. Läärään muutenkin liikaa puhelimen kanssa, joten on oikein tervetullutta, että teen sillä jotain muutakin kuin päivitän uudelleen ja uudelleen facebookia, jossa ei nykyään edes tapahdu yhtään mitään.

Yösyöttö oli aika hyvä valinta ensimmäiseksi e-kirjaksi. Se oli sopivan kevyt ja helppolukuinen aloitus. Se kertoo Antti Pasasesta, jonka rouva flippaa synnytyslaitoksella, ja Antti jää poikansa Paavo Pasasen yksinhuoltajaksi. Tarina leikkii sukupuolistereotypioilla ja kaikilla höpsöillä jutuilla, joita äidit puuhaavat. Vähän ärsytti oletus, että vanhemmuus olisi naisille jotenkin sisäsyntyistä ja miehet ovat lasten kanssa aivan pihalla. Ei se ainakaan tässä perheessä niin mennyt, ihan pihalla olin, takapihalla, puoliso oli aluksi vähän lähempänä takaovea, mutta pihalla hänkin. Hiljalleen ollaan molemmat päästy sisätiloihin tässä hommassa ja nyt menee ihan hyvin. Mutta kirjaan taas. Niin, huomasin, että monissa blogeissa kirjaa on pidetty kovin hauskana. Minua se ei naurattanut, mutta joku veto siinä oli, kun sen melko innolla loppuun luin. Kerran meinasin kävellä auton alle, kun en voinut laittaa puhelinta taskuun työmatkalla, kun Paavo Pasanen oli juuri luuhistunut rota-virukseen.

Saatan lukea jatko-osankin, Tarhapäivän. Varmaan e-kirjana senkin.

8 kommenttia:

  1. Hui kamala, minä olen lukenut yhden (tentti)kirjan e-kirjana, ja minusta se oli kyllä ihan hirveää. Jotenkin jaksan lukea tietokoneen ruudulta vain lyhyitä juttuja niin, että luen yhden blogauksen sekunnissa enkä tajua mitään. Mutta toisaalta se Yösyöttö on kyllä sellainen kirja, että ehkä pystyisikin. Tenttikirjaa ei, koska ajattelu kyllä vaatii painomustetta ja oikeat sivut.

    Se Tarhapäivä ei muuten oo yhtään parempi kuin Yösyöttö.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä sitten vielä harkitsen sitä Tarhapäivää, varsinkin kun luin arvosteluista, että siinä leikitään vissiin vielä enemmän sukupuolistereotypioilla ja luulen, että saattaisin ärsyyntyä turhaan.

      Enkä mäkään jaksais lukea tietokoneelta pidempää tekstiä, mutta puhelimesta se oli tosi sujuvaa. Kannattaa kokeilla jos sattuu älypuhelimen omistamaan.

      Poista
  2. Hauskaa, että tykkäsit e-kirjasta! Siinä on kyllä paljon sellaisia hyviä puolia, ettei esimerkiksi kassajonossa tarvitse menettää hermoja, jos sattuu olemaan kassajonossa hermonsa menettävää tyyppiä (kuten itse olen.)

    Itse kirjasta mulla ei oikein ole mitään sanottavaa, en halunnut lukea sitä esim. vauvavuonna - kirjallisuudessa on minulle vahva eskapistinen pointti, ja sehän nyt jää ihan pois jos lukee maitokakkavaipoista heti maitokakkavaipan vaihdettuaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko muutenkaan, että Yösyöttö on ihan sun juttu. Ei se ollut oikein munkaan juttu ja aika samoista syistä lykkäsin lukemista. Ei se huono kirja ollut, ymmärsin kyllä miksi ihmiset tykkää, mutta koska tarkoituksena oli vissiin olla hassu, niin olin ehkä väärä lukija kun ei naurattanut.

      Poista
  3. Yksi tuttavani sanoi itkeneensä ja nauraneensa vuoron perään kirjaa lukiessaan. Itseäni ei sentään itketyttänyt. Lähinnä huvitutti.

    Minusta oli tavallaan hauska lukea kirja kun on itse selvinnyt vauvavuodesta jo paremmalle puolelle. Ei tämä varmaan muutoin olisi ollut ollenkaan hyvä kirja jos itsellä ei olisi tuota vauvaajan kokemusta ja sitä kuinka pihalla itsekin (vaikka nainen onkin!) on joissain jutuissa ollut. Mä en niinkään ärsyyntynyt näistä stereotypioista, ehkä enemmänkin herää miettimään oman leikkipuiston/pihapiirin porukoita (itsensä mukaan lukien) tavallaan ulkopuolisen silmin, vähän niin kuin tässä Antti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  4. E-kirjoihin en ole koskenut, enkä tiedä koskenkokaan. Ko. kirjasta on kyllä pakko todeta, että en ikinä olisi uskonut sitä loppuun lukevani. Mutta luin, ja se oli ihan hauska. Varmasti kuitenkin vain siksi, että moni asia oli niin tuttu juurikin samalla hetkellä. Mutta eikö juuri siksi monia asia ole kiinnostava ja koukuttava, kun on omaa kosketuspintaa aiheeseen? Joten, en käy kummemmin kritisoimaan vaikka ei tämä mitään suurta kirjallisuutta kyllä ollut (ihan kuin aina lukisinkin vain sellaista). Hauska se oli.

    VastaaPoista
  5. Kotiäiti ja Johanna:

    Totta. Siksi tämä varmaan vetikin niin hyvin, että oli itsellä kosketuspintaa. Ja ehkä siksi vähän ärsyynnyin, että samaistuin eniten leikkipuistoporukan ituhippiin, jonka puuhat oli kuvattu mitä typerinpinä :D

    Itseänikään ei itkettänyt, mutta pari kertaa unohdin hengittää, kun Paavo Pasanen oli välittömässä hengenvaarassa. Ei oikein kestä mitään pieniin lapsiin kohdistuvaa kauheutta enää.

    (kirjoitin kommentin ensin vastaukseksi tuohon aivatavallisenkotiäidin kommenttiin, vaikka tarkoitus oli vastata molemmille, joten siksi tuolta välistä on poistettu kommentti. ettei kukaan kuvittele, että paljastin siellä jotain dramaattista ja tulin sitten toisiin aatoksiin. as if anyone would care)

    VastaaPoista