keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Töihinpaluu, jotenkin

Huomenna meikkispeikkis palaa töihin. Jännittävää. Olen ollut poissa jotakuinkin vuoden ja viisi kuukautta ja sillä aikaa moni asia on varmaan muuttunut. Ja minä olen muuttunut. Lisäksi olen unohtanut lähes kaiken työhönliittyvän, varmuudella ainakin kaikki henkilökohtaiset salasanani, joita uusiessa saankin varmaan huomisen ihan kivasti kulumaan. Muistelen, että kirjoitin ne ehkä johonkin ylös, ehkä johonkin puhelimeen, mutta en muista mikä puhelin minulla silloin mahtoi olla, joten on vaikea tarkistaa asiaa.

Olen valmistautunut hankkimalla kahdet uudet farkut. Kaikki aiemmat ovat liian isoja. Kaikki muutkin vaatteet ovat liian isoja, paitsi kengät, jotka ovat liian pieniä, mutta ajattelin, että roikkuvassa soputelttapaidassa voi näyttää trendikkäältä jos on istuvat pöksyt. Meille kirjastoihmisille trendikäs pukeutuminen on keskeinen asia. Odotan innolla, että pääsen huomenna ekaa kertaa vetämään ylleni juuri ennen äitiyslomani alkua lanseeratun työliivin. Kaikkien muiden liivit ovat varmaan jo aivan kulahtaneet kun taas minun liivini kiiltää komeasti. Kyllä passaa.

Tuntuu suorastaan epätodelliselta. Tuntuu, että aika on seisahtanut, ettei töissä ole tapahtunut mitään lähtöni jälkeen, että kaikki asiakkaat odottavat, että työkaverit odottavat siinä minne ne jätin. Ja kuitenkin tiedän, että kaikki on muuttunut. On uusia työkavereita, on uusia asiakkaita, on uusia tapoja ja sääntöjä ja juttuja ja minä olen ihan pihalla kaikesta. Se tuntuu kivalta, mutta samalla pelottavalta.

Peeäs: Kuten ehkä huomasittekin, otsikko on nerokas muunnelma Absoluuttisen nollapisteen kappaleesta Kotiinpaluu, jotenkin. Eikö olekin hassua. Kyllä minä sitten olen hassu kertakaikkiaan. Se on hyvä kappale, joka alkaa aina jollottaa päässä kun on jokin paluu edessä. Kannattaa kuunnella. En linkitä sitä tähän, koska epäilen sen olevan mahdollisesti laitonta, mutta löytänette sen ihan itsekin.

2 kommenttia: