keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Matkustamisesta ja mököttämisestä

Seuraamissani blogeissa näyttäisi olevan meneillään joukkopako aurinkorannoille. Se vähän mietityttää. Minulla on nimittäin vähän paradoksaalinen suhtautuminen (monien muiden asioiden ohella) matkustamiseen. Ajatuksena se on ihanaa ja tavallaan ymmärrän, miksi kaikki muut tuntuvat harrastavan sitä mielikseen. Mutta käytännössä se on ihan hirveää.

Entinen poikaystäväni suunnitteli jatkuvasti lähtevänsä kanssani reppureissulle Intiaan ja Aasiaan, eikä ollenkaan kuunnellut, kun yritin sanoa, etten todellakaan halua ja se olisi lähes pahinta mitä minulle voi tapahtua. Ensinnäkin, vihaan aurinkoa ja hellettä. Toiseksi, vihaan tavaroiden raahaamista ympäriinsä. Onneksi sittemmin olen tavannut samanlaisen lomamököttäjän, jonka kanssa voimme yhdessä kotona kauhistella muiden ihmisten lentämistä, hiilidioksidipäästöjä ja turhanpäiväistä rälläämistä ja pitää tavaramme omissa kaapeissamme turvassa ja tallessa.

Olemme kyllä puolisoni kanssa matkustaneet muutaman kerran ja tulemme varmaan tulevaisuudessakin matkustamaan vielä silloin tällöin. Mutta emme turhan päiten vain mennäksemme huviksemme jonnekin rannalle lötköttämään. Ehkä se on suotava ihmisille, jotka siitä nauttivat, vaikka se ympäristömielessä hirveää saastutusta onkin, mutta me emme nyt vain yhtään ole rantalötköttäjiä, eikä se olisi meistä hauskaa.

Ennen lapsen syntymää suunnittelimme yli kuukauden kestävää reissua Amerikkaan, mutta sitten lapsi ilmoitti tulostaan ja päätimmekin sijoittaa säästömme itähelsinkiläiseen kerrostalokolmioon. Nyt haaveilen, että ehkä teemme matkan kolmestaan muutaman vuoden päästä, vaikka puoliso yrittää väittää, että siitä tulisi vain ihan kauhea reissu. Matkasta on kiva haaveilla, sitä on kiva suunnitella, sen toteuttaminen on ihan hirveää, mutta sitten kotona on taas kiva muistella. Että kai se enimmäkseen jää plussalle kumminkin, se matkustaminen, jopa lomamököttäjillä.

4 kommenttia:

  1. Tipahdin tuolilta naurusta :D

    Mä oon vähän samanlainen itse asiassa. Tiettyyn pisteeseen. Haaveilen kyllä ihan jatkuvasti sellaisesta aurinkolomasta Kreikan saaristossa: visiooni kuuluu minä, matkalaukullinen kirjoja ja lasi viiniä (okei, pari lasia. Päivässä.) Mies ja lapsi ovat kotona.

    No mutta anyhoo. Minäkin jotenkin stressaannun matkustamisesta kauheasti. Viime keväänä toivoin kovasti, että mies ja lapsi lähtisivät kahdestaan Pariisiin, ja minä jäisin kotiin.

    Meillä mies on enemmän matkustelija, mikä ehkä tuo ihan hyvää vastapainoa kotimöllöttäjäminulle. Joskus tulee johonkin lähdettyäkin, mutta enimmäkseen saan kiksejä arjesta himassa. Se onkin parasta.

    VastaaPoista
  2. Niin, ehkä tästä pitää olla kiitollinen, että tykkää olla kotona, koska olishan se tosi raskasta jos koko ajan kaipais jonnekin muualle. Välillä tulee sellainen olo kun ihmiset valittaa talvesta ja kaipaa Thaimaahan, että nykymaailmassahan länsimainen ihminen voi aika vapaasti valita missä asuu, joten eihän täällä ole kenenkään pakko kärsiä. Itsehän pidän talvesta aika paljonkin, ainakin tämmöisinä aurinkoisina päivinä. Pimeinä päivinä en tunne tätä ihmistä joka näin sanoi.

    VastaaPoista
  3. Minusta jokaisen ihmisen tulisi ymmärtää, miten suuri saastuttaja lentomatkailu on. Ettei ihan vain tuosta vain lenneltäisi. Moni esim. kierrättää vimmatusti mutta käy samalla kerran vuodessa kaukomatkalla. Lentämisen vähentäminen on ihan älyttömän helppo tapa pienentää hiilijalanjälkeään. Ei yksinkertaisesti tarvitse tehdä mitään, jättää vaan lentämättä. :) Kotimöllötys ja kotimaanmatkailu ovat mielestäni oikein hauskoja ja rentouttavia vaihtoehtoja. :)

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Kyllä meilläkin suurin syy matkustamisen vähäisyyteen on se, että lentäminen on niin epäeettistä. Junalla ei niin kovin kauas jaksa puksuttaa. Mutta uhraus ei tunnu kovin isolta kun ei muutenkaan erityisemmin nauti kaukomaista. Joillekin matkustamattomuus voisi olla ihan hirveää. Vähän niin kuin, että ei minusta ole erityisen hankalaa olla syömättä lihaa tai käyttää kestovaippoja lapsella, mutta ymmärrän kyllä, että jollekin ne asiat voivat olla hyvinkin hankalia, eikä häntä siitä oikein voi syyttää. Erilaisia kun ollaan kaikki.

    Tosin ehkä jos se ettei pääse kaksi kertaa vuodessa Thaimaahan tuntuu romahdukselta, niin kannattaisi vähän miettiä miten arkensa kuluttaa. Että pitäiskö tehdä jotain muutoksia arjessa niin ei tarvitsisi elää vain lomilla.

    VastaaPoista