sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rentoa joulua

Olemme siirtyneet joulun viettoon. Matka ei ole ollut erityisen rentouttava tähän saakka, siihen on nimittäin liittynyt erinäisiä mahatauteja ja lapsen temperamentin yllättävä kasvu potenssiin kolmekymmentäkuusi, mutta elän toivossa, että huomenna joulurauha koittaa sekä mahoillemme että aivoillemme.

Olen lukenut pitkästä aikaa yhden kirjankin loppuun, mutta yrittänen blogata siitä lähipäivinä. Nyt on tärkeämpää asiaa. On nimittäin käynyt niin, että minusta on kuoriutunut ehta joulunatsi!

Jouluihimme on aina liittynyt tietynlainen perfektionismi, joka on näkynyt esimerkiksi sellaisena päättömyytenä, että äitini pakotti isäni sahaamaan joulukuusesta oksia irti ja poraamaan ne uudelleen kiinni soveliaampiin kohtiin runkoa. Kuusi muuten sietää tämän ihan hyvin, neulaset eivät tipu poratuista oksista sen kummemmin kuin muistakaan. Lisäksi meillä lapset eivät ole koskaan saaneet osallistua kuusen koristeluun, koska muutenhan siitä ei tulisi täydellinen. Mahdollisesti sain ripustella parit palloset, mutta sitten äiti tuli perässä ja ripusti ne oikein. Ajattelin aina, että sitten kun minä saan päättää niin kuusi saa olla kyllä ihan miten sattuu ja se on parempi niin.

Mutta nyt kun äitiä ei enää ole, olen huomannut, että hän on löytänyt korvaajan. Minut! En olisi ikinä uskonut kiristeleväni hampaita kun kummityttöni haluaa osallistua kuusenkoristeluun. Pidättelen väkisin itseäni sivummalla, etten kiellä häntä ripustelemasta miten sattuu. Ohjeistan kuitenkin taukoamatta. 

"Huomaathan, että ne pallot kannattaa ripustaa kynttilöiden lähelle niin ne kimaltavat kauniisti?"

"Yritä laittaa joka puolelle niin tulee tasapainoisen näköinen."

"Mehän katsotaan sitä kuusta lähinnä näistä kahdesta suunnasta, ei kannata ripustaa kovin paljon koristeita sinne sohvan taakse."

"Varmaan nyt alkaa riittää ettei tule liikaa koristeita."

"Älä ota enää enempää niitä härpäkkeitä!"

"Jospa minä ripustan nämä!"

"No niin, pysytäänpä nyt kaikki kauempana, ihaillaan tätä kuusta nyt täältä toiselta puolelta huonetta niin se ei varise eikä neulaset kulkeudu joka paikkaan."

"ANTAKAA NIIDEN KORISTEIDEN OLLA!!!"

Että rentoa joulua vaan kaikille, toivottaa juurisyntynyt christmas führer, kuten siskoni minua ystävällisesti tänään kuusenkoristelun jälkeen kutsui.

2 kommenttia:

  1. :'D

    Meillä on vähän tuollaista. Lapsella on ehkä korvatulehdus, ehkä ei.

    Joulukuusi oli tänä vuonna luonnonkuusi, mikä oli äidistäni (resident christmas führer) ensin ihanaa ja sitten suuri pettymys: kuusi ei ollutkaan kasvanut päättäväisesti suoraksi ja tuuheaksi jouluamme silmälläpitäen.

    Onnettomuuksien todennäköisyyden pienentämiseksi se kiinnitettiin juuri siimalla seinään.

    VastaaPoista
  2. Ehkä kuuseen voisi porata lisää oksia myös jostain toisesta kuusesta? Kieroon kasvamiseen ei valitettavasti ole vinkkejä.

    Sellaista se on tämä joulu, kauhea touhotus ja sitten kaikki sairastuu.

    VastaaPoista