perjantai 28. joulukuuta 2012

Jouluhöpinät

Kotona jälleen. Joka kerta reissussa jännittää, että onko koti vielä palatessa tallella. Että onko joku läheisistä facebook-ihmisistäni sittenkin murtovaras. Olen aina vähän naureskellut, kun jotkut ovat sitä mieltä, ettei ikinä kannattaisi kertoa facebookissa jos on reissussa (varsinkaan jos on tyyliin viikkoa aiemmin postannut kotiosoitteensa, kuten eräskin, no, minä). Olen rajannut aika tiukasti ne ihmiset, jotka näkevät facebook-päivitykseni, joten sikäli epäiltyjen määrä olisi suppeahko, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Yhden joululoman jännitin, koska olin varma, että olin unohtanut laittaa ulko-oven kiinni. Kerran meiltä on jäänyt jääkaapin ovi auki (tai raolleen, mutta kumminkin) ja viimeksi pelättiin, että ikkuna on ollut auki koko parin viikon kesäloman. Tai puoliso pelkäsi, itse olin vain tyytyväinen, että on sitten palatessa raikas ilma kotona.

Mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa. Vaan joululahjoista. Monissa lukemissani blogeissa on päivitelty joulun yltäkylläisyyttä lahjasektorilla. Tänä vuonna sovin eka kertaa oman perheeni kanssa, että ei osteta aikuisille ollenkaan joululahjoja. Puolisoni ei näin tehnyt, joten sain kuitenkin lahjakortin Stockalle ja yhteiseksi pulmapelin, mutta verrattuna aiempien vuosien lahjavyöryyn tämä oli mitä maltillisinta. Sain nimittäin vielä varmaan 28-vuotiaanakin yli 20 joululahjaa. Äitini nyt vain meni ihan pähkinöiksi joulusta. Mutta en valita, äiti oli myös superhyvä ostamaan lahjoja, hyvin harvoin sain mitään turhaa. Omituista tänä jouluna oli kyllä se, ettei ollut joululahjakirjaa, mutta toisaalta, eipä ollut aikaa lukeakaan, joten niinpä niin.

Herneet ja apina
Myöskään lapseni ei saanut mitenkään ylipaljon lahjoja ja kaikki olivat kerrassaan hienoja. Minun mielestäni huippu oli esimerkiksi kummitädin itsevirkkaama herneenpalko, jossa on neljä erikokoista hernettä, joita voi viskoa huoletta pitkin seiniä, toisin kuin suurinta osaa muista tavaroista joita lapsi saa käsiinsä. Myös ukilta saatu kutitettava apina on käsittämättömyydessään ihan älytön. Kun apinaa kutittaa kainalosta, se alkaa täristä ja kikattaa ihan hervottomasti. Hihittelin eilen yrittäessäni sulloa apinaa rinkkaan, jolloin koko rinkka kikatti ja hytkyi. Mainio kaveri. Tosin lapsi lähinnä tuijottaa sitä tyrmistyksen vallassa, mutta eiköhän se siitä. Kivat olivat myös värikynät, joita toivoin lapselle, ja joita lapsen mielestä on kivaa syödä, koska se ärsyttää äitiä. Mutta on lapsineroni saanut toki jo merkittävää taidettakin aikaan.

Taiteilijan merkittävää varhaistuotantoa
Luulenpa, että jatkossa joululahjamäärää pyritään kuitenkin pienentämään tästäkin. Empiiristen tutkimusteni perusteella mitä isompi lapsi sitä isommat lelut ja jos lapsi saa jouluna kymmenen valtavaa möhkölelua niin minne me joudumme? Kadulle me joudumme, koska emme enää mahdu tähän pieneen kotiin kaikkien niiden hirvittävien lelujen kanssa. Täällä ne sitten asuvat ja mellastavat ja me katselemme tuhoa ikkunasta ulkopuolelta, että voi kun oltais osattu pitää joku tolkku ennen kuin kaikki meni ylenpalttisuuksiin. Yrittänen jatkossa hoitaa asian niin, että lapsi saa yhden toivomansa asian, ellei se ole ihan mahdoton, ja sitten mahdollisesti jotain pientä ja tarpeellista päälle. Ehkä se yksi juttu on sitten merkityksellisempi. Näin sanoo yksivuotiaan äiti, joka on vielä niin kovin kirkasotsainen lasten materialismin suhteen. Mutta täytyy sitä olla periaatteita, joista voi sitten tarvittaessa tinkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti