tiistai 4. joulukuuta 2012

Downton Abbey -päivä!

Lapsi on flunssassa ja valvoin neljään hätkähdellen, että oksentaako se vai tukehtuuko se. Mutta ei se haittaa, koska tänään on tiistai, viikon paras päivä, Downton Abbey -päivä!

Olen pienestä asti hurahtanut historiallisiin aikakausiin. Ala-asteella olin aivan hurmaantunut tyttökirjojen sisäoppilaitosmeininkiin ja muinaiseen Egyptiin. Sitten tulivat inkat ja muut intiaanit, Amerikan sisällissota ja Tuulen viemää. Nyt olen pitkään ollut omituisen kiinnostunut natseista. Siis sillä tavalla abjekti-kiinnostunut, että on niin käsittämättömän ällöttävää, että pakko tonkia lisää. Ja sitten sitä tulee lukeneeksi kaikenlaista, kuten Littellin Hyväntahtoiset tai Nürnbergin haastattelut.

Mutta nyt huomaan, että olen hurahtanut myös 1900-luvun alkupuolen Englantiin. Siihen aikakauteen kun yläluokkainen aateliskartanomeininki vetelee viimeisiään. Mistä Downton Abbeykin kertoo. Se on hirmuisen mielenkiintoista. Kuten Granthamin jaarli sarjan alussa muotoili, hänen velvollisuutensa Downton Abbeyssa on pitää huolta kartanosta ja huolehtia, että henkilökunnalla on töitä. Se ei ole etuoikeus vaan velvollisuus. He eivät pukeudu itse, koska muuten miespalvelijat jäisivät ilman töitä. Mutta sitten alkaakin tulla kaikkea ihmeellistä ja uudenaikaista, kuten sähkövalo, autot, puhelin, irlantilainen vallankumouksellinen vävy, naisten äänestysoikeus ja housut naisille. Ja kaiken tämän päälle Downton Abbey on tietenkin myös älyttömän hienosti kirjoitettu draama. 

Kun eilen aloin miettiä, olen Downton Abbeyn lisäksi viimeisen parin vuoden aikana paneutunut itseltäni salaa asiaan useamman kirjan verran. Esimerkiksi Pitkän päivän ilta, jossa virattomaksi jäänyt hovimestari tilittää. Tai Vieras kartanossa, jossa kartano kummittelee. Tai Mitfordin tytöt, joka kertoo ihan oikeista Mitfordin tytöistä, joiden vanhemmat vielä edustivat tuota maalaisaatelia, mutta tytöt lähtivät luovimaan kuka minnekin, natseiksi ja kommunisteiksi, esimerkiksi.

Mutta nyt se Downton Abbey alkaa, Sybil näköjään synnyttää, ei voi pohtia enempää.

4 kommenttia:

  1. Mä oon nyt joitakin jaksoja perässä Downton Abbeyssa ja erehdyin kääntämään ykköselle juuri kun Sybil synnytti ja sit käänsin pois sillä asenteella, että kyllä sille hyvin käy jos en katso.

    Ja sit tänä aamuna kuulin Facebookista, että kyllä ei käynyt hyvin.

    En katso sitä sarjaa ehkä enää ikinä.

    Noihin kirjoihin kyllä voisi tutustua pikimmiten.

    VastaaPoista
  2. No ei siinä tosiaan oikein hyvin käynyt. Olin aika liikuttunut jakson jälkeen. Onneksi meillä on nykyaikainen lääketiede!

    Suosittelen ainakin Hyväntahtoisia. Tosin se on oman lukuhistoriani ehkä hankalin lukukokemus, koska oli niin kamala. Silleen hyvä ja kamala. Luin sitä kuukausia.

    VastaaPoista
  3. Downtown Abbeysta hehkutetaan aivan hirveästi jokapuolella(kaksi siskoanikin ovat siihen pahasti hurhataneet, eivätkä enää juuri muusta puhukaan). Itse en ole vielä siihen tutustunut, mutta luulenpa, että minun todella pitäisi! :)

    Enpä muuten tiennytkään, että pitkän päivän ilta on myös kirja! Miellä on tällä hetkellä siitä tehty elokuva lainassa, jota en tosin vielä ole ehtinyt katsoa. Pitäisi varmaan lukea se, nopean googlauksen tuloksena huomasin, että kirjablogistit ovat sitä kovin kehuneet.

    VastaaPoista
  4. Suosittelen kyllä Downton Abbeyta oikein kaksin käsin. Se on ihana!

    Pitkän päivän ilta on Kazuo Ishiguron kirja, oikein laadukas. Tosin jos ei ole vielä tutustunut Ishiguroon niin kannattaa lukea mieluummin ensin Ole luonani aina, ihan vaan koska se oli minusta parempi. Tosin kovasti erilainen. Itse en ole nähnyt Pitkän päivän iltaa elokuvana, mutta sekin on varmaan hyvä, ainakin näyttelijöistä päätellen.

    VastaaPoista