sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kaksi viikonloppuasiaa

Yritän tässä keksiä miten saisin nämä kaksi toisistaan eriävää asiaa jollain aasinsillalla ängettyä samaan postaukseen, mutta ei siitä varmaan mitään tule, joten tässä teille kaksi erillistä asiaa, joita yhdistää tämä viikonloppu ja minä.

1. 
Aloitin eilen astangajoogaharrastuksen. Tai ainakin harras toive on, että siitä kehkeytyy harrastus. Kävi ilmi, että olen melkoisen notkea ja taipuisa, mutta tässäkin hommassa kompastun siihen, että olen täysin kykenemätön muistamaan minkäänlaista koreografiaa. Joogan ideahan on käsittääkseni, että harjoitus toistuu samanlaisena joka kerta, jolloin se toimii ikään kuin mantrana. Aion nyt yrittää ylittää ällötykseni koreografioita kohtaan ja ostan kymmenen kerran kortin joogasalille. Jos en joulukuun aikana opi edes niitä aurinkotervehdyksiä niin sitten mietin uudestaan. 

Olen jostain saanut päähäni, että olen sellainen joogaihminen ja nyt kun meidän naapuriin perustettiin joogasali niin edes välimatka ei ole enää tekosyy minun ja joogaihmisyyden välillä. Lisäksi, jos aiomme jatkossa viettää kesälomat joogaretriitissä, olisi hyödyllistä osata jonkinmoisesti joogata.

Olen aiemmin tehnyt raskausjoogaa ja äiti-lapsi-joogaa (joka loppui kun lapsi alkoi ryömiä muiden vauvojen päälle sellaista vauhtia, etten ehtinyt kuin palata matolle kun piti taas lähteä hakemaan lasta). Astanga tuntuu noihin hippihommiin verrattuna hirveän vauhdikkaalta. Kauhealla temmolla syöksyillään ja hypitään ja punnerretaan. Mutta kai sen kuuluu mennä niin.

2.
Palattuani astangajoogakurssilta olin ihan poikki. Sitten vaivuin epätoivoon, että voi ei, milloin koittaa sellainen päivä, että oltais koko perhe kotona, ei olis yhtään menoa kellään ja saataisiin tehdä mitä huvittaa. Sellaista päivää ei näkynyt kalenterissa moneen viikkoon. Nieleskelin uupuneena itkua, että miksi pitääkin olla näin menevä seuraelämä. Tänään piti tulla kavereita kylään ja siivottiin heti aamusta. Lähdin kauppaan ostamaan pakastepullaa (meidän bravuuri), kun puoliso soitti, että ei ne pääsekään tulemaan. Hetken olin hyvin hyvin pahoillani, koska pidän näistä ihmisistä ihan älyttömästi, kunnes tajusin, että tässähän on nyt se päivä kun saadaan tehdä mitä huvittaa. 

Mikä onni! Ostin illaksi pitsatarvikkeet (ostettu pizza on tsetalla, kotona tehty on teeässällä, joten tuossa ei ole kirjoitusvirhettä, vaikka joku niin ehkä luuli) ja karkkia. Sitten on saatu aikaan hirmuisesti:

- ostin junaliput koko joulureissulle

- ostin adlibriksestä lapselle omaksi sen lempikirjastonkirjat, koska ne pitää kohta palauttaa kun ne on uusittu kolmesti. Lapsi haluaa nykyään lukea pelkästään Hassuja hurjia hirviöitä ja Yksi hirvi, kaksikymmentä hiirtä. Molemmat ihan superhyviä. Ja halpoja. Lisäksi ostin Jasonin, koska se on minusta ihana. Oletteko huomanneet, että Jasonin äiti Kaarina on sivutyönään alastonmalli, että saa ostettua Jasonille talvitakin? Ei ollut helppoa yksinhuoltajilla 70-luvulla, jos ei ole nytkään. Nykyajan kirjat on ihan lässyjä entivanhaisiin verrattuna.

- paikkasin puolison farkut. Tällä kertaa meni paremmin kuin viimeksi, jolloin ajattelin, että mitä se haittaa vaikka on valkoinen lanka, kuka niitä jaksaa vaihtaa, no ei kukaan. Jouduin sitten värittämään ompelukset tussilla lopuksi. Nyt vaihdoin sinisen langan, joka ei näy ihan niin pahasti, mutta voi olla, että tussi heiluu kohta taas, kun lanka näyttää lähes mustaa farkkua vasten aika sähkönsiniseltä. Oh well. Mutta nyt ainakin tiedän miten korjaan asian, viimeksi meni aikaa pahoillaan oloon, surkutteluun ja miettimiseen, että miten asian ratkaisee ratkomatta (ehhehe).

Ja tähän päättyy tämä täysin päätön postaus. Lähden vääntämään pitsataikinaa.

2 kommenttia:

  1. 1. Aloin jo miettiä, että änkeän sinne teidän salille sun kanssa.

    2. Meillekin kävi niin, etteivät kylään ilmoittautuneet toverit päässeetkään tulemaan. Minä olin tosin jo ostanut joulutortut, joten tänään syödään niitä.

    Toi pitsa-asia on ilman muuta noin. Oli jotain muutakin, mutta lapsi alkoi lukea Wolf Hallia, pitää rynnätä pelastamaan kirjaparka. Noniin, sinne meni kirjanmerkki.

    VastaaPoista
  2. 1. Joo! Änkeä!

    2. Varmasti aika hyvä päivä jos on joulutorttuja ruuaksi.

    VastaaPoista