keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Joogaepätoivo

Pidän mahdollisena, että olen tähänastisen maailmanhistorian paskin joogi. Kävin eilen ensimmäisellä tunnilla. Kaikki muut tekivät mysorea, eli omatoimisesti joogasivat menemään. Minut sijoitettiin salin takaosaan ja täydellisen kaunis joogaohjaaja yritti epätoivoisesti saada minut ymmärtämään.

En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa. Katsoin kun muut tekevät aurinkotervehdystä ja ajattelin, että joo, noinhan se meni, kyllä mä tuon osaan, ja parin minuutin päästä ähisen matolla pää täysin tyhjänä. Ohjaaja näyttää vieressä mallia, että näin, ja sitten rullaat varpaat näin, ymmärsitkö. Minä vastaan, että joo, ja hymyilen typerästi ja sitten puuhailen ja hengittelen jotain ihan omiani ja ohjaajan kauniista silmistä loistaa epätoivo. Joten kuten rämmin kuitenkin koko sarjan läpi ohjaajan ystävällisellä opastuksella.

Ostin sen kymmenen kerran kortin. Vähän jo kaduttaa. Toisaalta, olen aikoinani oppinut esimerkiksi ajamaan autoa, joten ehkä en ole ihan toivoton kuitenkaan. Inssiajo pomppasi ensimmäisellä kerralla ja muistan elävästi kuinka nieleskelin itkua ja ilkeä inssiukko sanoi, että älä sure, joillakin vain kestää pidempään oppia kuin toisilla. Julmistuin ja ajattelin, että ensin se ei anna minulle ajokorttia ja sitten vielä haukkuu jälkeenjääneeksi. Mutta nyt, viisitoista vuotta myöhemmin ymmärrän, että inssiukko oli oikeassa. Minä nyt vaan opin ihan hiton hitaasti kaikenlaisia koreografioita, mutta sitten kun opin niin olen ihan tosi hyvä. Siis ainakin ajamaan autoa. Omasta mielestäni. Krhm.

5 kommenttia:

  1. Eikö siellä ole mitään alkeistunteja? Herttinen.

    Itse olen käynyt sellaisilla joogatunneilla, joilla ensin tehdään aurinkotervehdys aa kolmesti yhdessä (mikä tietenkin on varmasti ideologian vastaista, kun ei tehdä oman hengityksen rytmissä, mutta minusta lapusta lunttaaminenkin on varmasti jonkun vastaista) ja sitten kaksi kertaa omaan tahtiin, ja sitten aurinkotervehdys bee kahdesti yhdessä ja sitten kerran itse (koko ajan hiljaa mielessä kiroten, vihaan sitä.)

    Ja sitten ohjaaja selittää kaikki muutkin liikkeet. Ja laskee hengitykset, että suunnilleen näin.

    Sillä tavalla minäkin opin. Jotenkuten.

    VastaaPoista
  2. Nuo on niinku puoliohjattuja, nyt vaan satuin olemaan ainoa aloittelija. Toivon, että ensi kerralla on vähän ohjatumpaa ja muitakin kömpelyksiä paikalla. Mutta toisaalta, noin sen varmaan oppii paremmin kun on pakko.

    VastaaPoista
  3. Lohdutan sua: Oot kyllä oikeesti tosi hyvä ajamaan autoa!

    K

    VastaaPoista
  4. Rupesikko tolleen kylmiltään treenaan valmiiden fakiirien kanssa! Eiks se ole varmin tapa saada trauma ja kolaroida itsetuntonsa.

    Olispa mullakin jossain vaiheessa alkanut sujua tuo autolla ajo. Voisin vielä koittaa hypnosia , jos se auttais pelkään vähemän ratissa.

    VastaaPoista
  5. K: Kiitos :) Tosin epäilen, että luulet vaan, kun sulla ei itsellä ole korttia. Olen jotenkin luontaisella charmillani saanut sut vaipumaan luottamukseen ajotaitojani kohtaan.

    ETH: Joo, siltä se vähän vaikuttaa. Olen vähän miettinyt, että helpomminkin tämän asian olis voinut hoitaa. Mutta ei se mitään, pylly edellä puuhun vaan. Ja luulen, että autoilun sujumiseen ei voi vaikuttaa muuten kuin ajamalla paljon, mitä en kuitenkaan näinä ilmastonmuutoksen aikoina voi oikein suositella, joten hyvä että meillä on julkinen liikenne.

    VastaaPoista