sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ihan tavallisena päivänä

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories)
Schildts, 2011. Suom. Kaisa Kattelus

Usein kysytään, kuka on lempikirjailijasi. Siihenhän ei tietenkään voi vastata vain yhtä nimeä, tai jos voi, niin ei todennäköisesti ole kummoinenkaan lukuihminen. Kummoinen lukuihminen sen sijaan alkaa silmät kiiluen luetella nimiä ja laittaa vielä seuraavana päivänä tekstaria perään, että hitto, unohdin sanoa että tykkään myös tosi paljon jostain mistälie. No, vuosia tähän minun litanjaani kuului Kate Atkinson. Pidin ihan törkeästi hänen 1990-luvulla suomennetuista kirjoistaan Museon kulisseissa ja Ihmiskrokettia. Ne molemmat nököttävät kirjahyllyssäni kunniapaikalla. Sitten jossain vaiheessa tajusin, etten oikein muista, mitä niissä tapahtui, eikä Atkinsonista enää kuulunut mitään, joten lopetin mainitsemasta häntä lempikirjailijoissani.

Sitten viime vuonna ilmestyi Ihan tavallisena päivänä ja kuulin, että se on dekkari. Voihan paska, ajattelin, enhän minä tykkää dekkareista, miksi Kate noin menit minulle tekemään? Kirja sai kuitenkin huomattavan hyvät arvostelut, joten päätin lukea sen jahka ehdin. Ja nyt ehdin. Onneksi. Koska Millennium-trilogian ohella tämä oli paras lukemani dekkari (huomattakoon, etten siis usein lue dekkareita, lähinnä koska ne ovat pelottavia, enkä tykkää pelätä) (usein ne ovat myös huonoja, enkä tykkää huonoista kirjoista) (mutta eivät tietenkään aina, en vaan tykkää dekkareista) (mutta tykkään kuitenkin esim. hyvästä kauhusta, siinä ei haittaa jos pelottaa, dekkareissa vaan usein se pelottava on realistisempi kuin kauhussa ja raiskaajamurhaaja on kamalampi kuin mörkö).

Kirja kertoo yksityisetsivä Jackson Brodiesta, joka saa tutkittavakseen kolme vanhaa rikosta. 1970-luvulla kolmivuotias tyttö katoaa perheen pihalta. 1994 Theo Wyren rakkaan tyttären kurkku leikataan auki kesken ensimmäisen työpäivän. 1979 teiniäiti Michelle ei saa nukuttua ja lopulta tarttuu kirveeseen. Tarinan edetessä nämä kolme tapausta linkittyvät yhteen.  Jackson Brodie on ihastuttavan empaattinen hahmo, joka kärsii hammassärystä ja vihaa ex-vaimonsa uutta miestä, mutta rakastaa tytärtään ja välittää asiakkaistaan enemmän kuin olisi tarpeen.

Välillä lukiessa tuli tunne, että mitenköhän nämä tarinat nyt muka saadaan päätökseen. Tänä aamuna tuli kauhea tunne, että entä jos tämä onkin sellainen dekkari, jossa kaikki jää auki, en tiedä onko sellaisia dekkareita, se ei tunnu kuuluvan lajityypin olemukseen, mutta kaikkihan on mahdollista. Siksi oli pakko kiiruhtaa kirja loppuun ja huokaista helpotuksesta. Ei tämä ollut sellainen dekkari.

Tuntuu, että Cambridgen yliopistokaupunki on pikkuruinen kylä, jossa kirjan henkilöt törmäilevät toisiinsa. Vähän ärsytti välillä kun kaikki loksahteli niin sopivasti paikalleen ja tuli tunne, että ratkaisikohan Brodie rikokset hieman liian helposti, mutta mitäpä tuosta. Atkinson on niin taitava kirjoittaja, että ihan sama. Henkilöhahmot olivat ihania, sekä Brodie, että kaikkien rikosjuttujen ihmiset. Etenkin kadonneen tytön siskot olivat mieleenpainuvia. Kirja oli myös välillä todella hauska, joka on aina plussaa.

Nyt olen tosi tyytyväinen, että hyllyssä on kaksi todella loistavaksi tietämääni kirjaa lempikirjailijaltani, joista en muista mitään. Voin siis nautiskella ne lähiaikoina uudestaan. Lisäksi ilmeisesti tänä syksynä pitäisi ilmestyä uusi Jackson Brodie -suomennos, jonka aion todellakin lukea.

3 kommenttia:

  1. Mä ensin tästä masennuin ja ajattelin, etten ole kummoinenkaan lukuihminen kun suosikkikirjailijani on tietenkin J. R. R. Tolkien. Sitten ajattelin, että toisaalta olisi kuitenkin kauhean harhaanjohtavaa olla tässä yhteydessä puhumatta ehdottomasta suosikkikirjailijastani Diana Wynne Jonesista. Ja kun tälle linjalle lähdettiin, niin ...

    Ja sitten päätin, että olen ihan kummallinen lukuihminen kuitenkin.

    Selvästi pitää lukea Kate Atkinsonia siis.

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva löytää lisää Atkinson-faneja. Minäkin nimittäin tykkäsin tosi paljon Museon kulisseista ja Ihmiskroketista. Tämä dekkari ei yltänyt niiden tasolle ja odotukseni kirjan suhteen olivat varmaan liian korkella. Silti odotan innolla milloin pääsen lukemaan Atkinsonin tänä syksynä ilmestynyttä dekkaria.

    Ja oli myös mukava löytää tänne blogiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit :)

      Olen kirjaston jonossa seuraavaan Atkinsoniin, toivottavasti jono etenee joutuin.

      Poista