maanantai 5. marraskuuta 2012

Aurajuustokermaperunavastoinkäyminen

Ajattelin, että tämä olisi sellainen blogi, jossa ei valiteta. Mutta ei tämä ehkä olekaan. Tosin olen tässä viikonloppuna tajunnut, että ongelmani ovat enimmäkseen todella tekaistuja.

Esimerkiksi lauantaina minua kohtasi mitä suurin vastoinkäyminen. Aurajuustokermaperunat eivät melkein mahtuneet vuokaan! Ne kohosivat aivan laitojen yli. Olin aivan, että mitä tässä nyt pitää tehdä, onko todella otettava isompi vuoka vai jätettävä osa perunoista pois vai miten tämä ongelma ratkaistaan. Lopulta päätin, että kyllä ne siellä paistuessaan menevät kasaan, kuten menivätkin. 

Mutta sitten tulikin seuraava katastrofi. Aurajuustokermaperunat eivät meinanneet kypsyä! Paistoin niitä hartiavoimin (siis meillähän on sellainen kammella käyvä uuni jota pitää koko ajan vääntää) kaksi tuntia ja silti osa jäi al denteksi, eli raa'aksi, koska peruna voi olla vain joko kypsä tai raaka, ei ole muuta vaihtoehtoa.

No siinä sitä oltiin. Valtava vuoka epätasaisesti kypsyneitä aurajuustokermaperunoita. Ilmeni, että yksivuotiaalle ei maistu, kolmekymmentäkaksivuotiaalle ei maistu, mutta onneksi kolmekymmentäkolmevuotiaalle maistui vähän liiankin hyvin, ja näin ollen söin kaikki yksin. Ja siitä pääsemmekin kolmanteen aurajuustokermaperuna-aiheiseen vastoinkäymiseen: ihan hirveä morkkis tulee, kun syö yksinään ison vuoan aurajuustokermaperunoita ja siihen vielä päälle melkein kokonaisen pussillisen lakuja.

2 kommenttia:

  1. Piristyin tästä kauheasti, ja sopimattomasti. Ensimmäinen ruoka, jota aion syödä, kun taas voin jotain syödä, ovat aurajuustokermaperunat vastoinkäymisellä.

    Tarkemmin ajateltuna vastoinkäyminen onkin nautittu jo.

    VastaaPoista
  2. Mahataudin jälkeen voi hyvällä omiksella syödä monta vuokaa ihan mitä vaan. Sanoisin, että onnellinen, ellei sekin olisi ihan sopimatonta.

    VastaaPoista