tiistai 16. lokakuuta 2012

Yövieroitus perhesängyssä - lopputulema

Kuten tuolla aiemmassa postauksessa mainitsin, olemme tehneet yövieroitusta (en edelleenkään ole varma onko siinä toista iitä vai ei, joten molemmilla tavoilla kirjoitan jatkossakin, tomeitou tomaatou, vaikka kyllä tässä varmaan on joku oikea tapa olemassa, tiedän kyllä, älkää nyt jaksako jankuttaa, no voi herran tähden, kahdella iillä se vissiin on oikein). Ajattelin tässä nyt vähän valaista, että kuinka se oikein tapahtui, jos siitä vaikka jollekulle olisi apua. Itse olisin kovasti kaivannut neuvoja, nimittäin. Tai edes jonkinlaisen todisteen, että jossain on perhesängyssä vieroitettu joku lapsi onnistuneesti.

Vieroituksen alku oli aivan perinteinen: äiti, eli minä, nukkui viereisessä huoneessa. Isä, eli puolisoni, hoiti lasta yön ja nukkui tämän kanssa. Annoin lapselle maitoa viimeisen kerran sohvalla iltapuuron jälkeen, juuri ennen nukkumaanmenoa. Sovimme, että enää ei missään vaiheessa päivää maitoa tipu sängyssä.
 
Alkuvaihe meni hyvin. Lapsi oli itkenyt yöllä, mutta ei ollut ollut nälkäinen tai erityisesti kaivannut äitiä. Isä kanniskeli lasta pitkin kämppää, äiti nukkui työhuoneessa kuin pieni porsas. Aamulla kaikki olivat oikein tyytyväisiä. Itseäni huoletti etukäteen, että lapsi kokisi itsensä jotenkin hylätyksi ja olisi aamulla takertuva tai loukkaantunut, mutta eipä ollutkaan, poikkeuksellisen iloinen oli. Seuraava yö meni paremmin ja sitä seuraava taas paremmin, lapsi heräili koko ajan vähemmän ja tyyntyi pienemmillä silittelyillä. Nukuin kokonaiset neljä ihanan rauhallista yötä työhuoneessa.

Viidentenä yönä palasin perhesänkyyn. Lapsi nukkui seinän vieressä, isä keskellä ja äiti reunassa. Sinä yönä lapsi heräsi kerran. Hän ei ole koko elämänsä aikana nukkunut noin pitkiä pätkiä, olimme aivan äimistyneitä. Tässä järjestyksessä nukuimme muistaakseni kaksi tai kolme yötä. Seuraavina öinä lapsi heräsi aina muutaman kerran.

Sitten siirsimme lapsen takaisin keskelle ja sovimme, että äiti hoitaa hyssyttelyt, koska isä alkoi uupua ja tarvitsi unta, että selviäisi töistään. Sinä yönä nousin kai kahdesti hyssyttämään lasta uneen. Ei lapsi tuntunut kaipaavan maitoa, muuten vain pyöri ja hyöri. Seuraavana yönä nousin muistaakseni vain kerran. Sitten nukuimme muutaman yön lapsen kanssa kahdestaan kun isä latasi akkuja työhuoneessa, enkä joutunut kertaakaan nousemaan sängystä.

Nyt pari viikkoa vieroituksen alettua lapsi heräilee useamman kerran yössä, mutta tyyntyy ja nukahtaa saman tien kun saa tutin suuhun ja lähmiä vähän äidin naamaa kätösillään. Joskus pelkkä silitys riittää. Eihän tämä nyt varsinaisesti ole katkotonta nukkumista, mutta huomattava parannus aiempaan. Voihan olla, että lapsi on vain levoton nukkuja. Heräileväthän monet aikuisetkin pitkin yötä.

Ensimmäisen viikon annoin lapselle maitoa heti tämän herättyä. Nyt olen viikon verran keittänyt ensin aamupuuron ja vasta sitten on maidon vuoro. Aiemmin ongelmana on ollut myös se, ettei lapselle maistu aamupuuro, ymmärrettävästi, onhan hän tankannut koko yön, mutta nyt puurokin uppoaa hyvää tahtia. Eilen jouduin antamaan osan omasta puurostani, kun lapsen lautaselta loppui ape kesken.

Vieroituksen aikana käytiin yksivuotisneuvolassa. Siellä oltiin taas kannustavia ja sanottiin, että eeei tule onnistumaan nukkuminen samassa sängyssä. Hymyilin ja sanoin, että niinpä niin, mutta kokeillaanpa nyt kumminkin. Ihan hyvin onnistuu. Tällä hetkellä en näe mitään syytä laittaa lasta omaan sänkyynsä.

Vielä yleisiä neuvoja aiheesta:

- Ole johdonmukainen. Maitoa ei tule, piste. Jos välillä sortuu antamaan maitoa ja välillä ei, lapsi elää jatkuvassa toivossa, että ehkäpä sittenkin.

- Kannattaa varmaan myös kuunnella lastaan. Joskus voi varmasti olla, ettei lapsi kerta kaikkiaan ole valmis olemaan ilman maitoa. Meillä lapsi (ja koko perhe) oli mitä ilmeisimmin kovin valmis vieroittumaan.

- Sairasta tai kovin eroahdistunutta tai muuten vaan kummallisesti käyttäytyvää lasta ei saisi vieroittaa.

Ennen vieroitusta mietin kovasti, että entä jos lapsi heräilee vielä vieroituksen jälkeenkin 1,5-2 tunnin välein ja vieroituksella vien vain itseltäni ainoan aseen tainnuttaa lapsi helposti. En edelleenkään tiedä voiko näin käydä. Toki olen oikein tyytyväinen, että asia jäi mysteeriksi. En ihan tiedä, miksi lykkäsimme yövieroitusta näin kauan. Nyt kun se on tehty, tuntuu, että olisihan tuon voinut tehdä aiemminkin ja nukkua paremmin. Taidan olla hieman muutosvastarintainen ja marttyyriluonteinen hahmo. Kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, vai miten se meni.

4 kommenttia:

  1. Huippua, että on mennyt noin hyvin kannustavasta neuvolasta huolimatta!

    Toi johdonmukaisuus on olennaista. Itse en sitä heti tajunnut, mutta onneks meidän neuvola on oikeasti kannustava ja hyvä. Vaikka me kyllä vieroitettiin lapsi omaan sänkyynsä (mitä en kadu, se nukkuu kuin maansiirtokone.)

    Ekat kerrat kun mukelo nukkui koko yön tuli kyllä mietittyä, että onkohan se edes hengissä enää. Niin oli erikoista.

    VastaaPoista
  2. Johdonmukaisuus ei aina ole kasvattajana mun parhaita puolia ja olen kuullut, että muutkin sortuvat itkun edessä, joten sitä ei voi liikaa painottaa. Lapset tuntuu tykkäävän johdonmukaisuudesta. Tässä onneksi onnistuin olemaan jämäkkä. Yleensä olen, että "älä ota sitä, no ota sitten, mutta et mene sen kanssa minnekään, no okei, mene sitten, mutta et mene kovin kauas, tai ainakaan et poistu tästä asunnosta sen kanssa."

    VastaaPoista
  3. Moikka, Löysin tämän tekstin googlen kautta. Luulen että jos mies vain on myöntyväinen, meillä kokeillaan samanlaista tyyliä. Pelkään vaan että me ei pystytä olemaan noin johdinmukaisia, sillä meillä vieroitus tulee aiheuttamaan paljon huutoa. meillä Siis tyttö 1v3kk syö 6-8krt yössä, ei ihme jos vähän alkaa väsyttäää...

    VastaaPoista
  4. Mielettömän ihana kuulla, että jollakin mennyt näin hyvin! Meillä 7 kk ikäinen, jonka heräilyt ja tissittelyt uneen alkoivat jurppia äitiä todenteolla, joten viime yönä vihdoin päädyin sohvalle nukkumaan. Isä nukkui lapsen kanssa ja tyynnytteli uneen. Hyvin meni, ilman isompia itkuja! Ei lapsi ole viime aikoina kuitenkaan enää nälkäänsä tissiä syönyt vaan tottumuksesta. Toiveikkaana odotan, että onnistuisimme tässä yövieroituksessa tällä tyylillä. Kiitos kirjoituksestasi ja tsemppiä kaikille väsyneille äidille!

    VastaaPoista