perjantai 12. lokakuuta 2012

Ymmärrät sitten kun sulla on lapsia

Silloin kun ei vielä ollut lapsia kuuli aina silloin tällöin jonkun sanovan, että sä nyt et voi ymmärtää kun sulla ei ole lapsia. Tai että sitten sä ymmärrät kun niitä on tai ne ovat tietyn ikäisiä. Haluaisin esittää, että tämmöinen argumentointi kiellettäisiin lailla. Se on tosi ärsyttävää, ylimielistä, inhottavaa ja vie toiselta kaikki mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Etenkin, kun enimmäkseen nämä asiat eivät pidä yhtään paikkaansa. Esitän esimerkin.

Kun lapsi oli vasta syntynyt eräs kaverini tuli kylään. Hän katseli ympärilleen ja totesi kokeneempana äitinä tietäväisesti, että ohhoh, ei ole vahakangasta, mutta kyllä se kuule on teilläkin muutaman kuukauden päästä, tulet huomaamaan. Odotin oikein innolla sitä valaistumisen päivää, kun minulle selviäisi miksi ruoka on helpompi pyyhkiä vahakankaasta kuin pöydästä. Olen nyt elänyt puoli vuotta lapsen kanssa, joka roiskii viisi ateriaa päivässä pitkin keittiötä, mutta edelleenkään en ole nähnyt tarvetta vahakankaalle. Mitä nyt vähän esteettisessä mielessä olen himoinnut Marimekon Muijaa, mutta siihen kuulemma tarttuu kaikki tomaatit ja mustikat, joten sen hankinnassa nyt ainakaan ei ole päätä eikä häntää, semminkin kun se on ihan älyttömän hintainen. Oho, eksyin asiasta. Ymmärrän, että vahakangas voisi suojata arvokasta pöytää, mutta meillä on halpa, vanha ja naarmuinen pöytä, joten en ole esimerkiksi yrittänyt estää lasta hakkaamasta sitä haarukalla, koska sehän on tosi hauskaa puuhaa, muistan itse pienenä miten tyydyttävää oli paukuttaa niitä piikkejä pöytälevyyn. No niin, ei tämäkään ole kovin lähellä alkuperäistä asiaa, mutta kumminkin.

Esitin ensin tässä kaksi muutakin esimerkkiä aiheesta, jotka olivat hieman jyrkempiä, mutta sitten alkoi ujostuttaa, että mitä jos nämä esimerkkien ihmiset lukevat tätä blogia (saa sitä toivoa) ja mitä jos ne tunnistavat itsensä. Sitten supistin esimerkit tähän yhteen. Höh. Olenpa raukka. Ei ole minusta solvaajaksi. Jos ei asiassapysyjäksikään.

3 kommenttia:

  1. Meilläkin on tosi vanha ja naarmuinen pöytä jonka haluan vaihdettavan heti kun lapsi on lakannut tuhoamasta sitä, eli otaksumani mukaan joskus 20 vuoden päästä, mutta sitä ennen sanon ei vahakankaille itsekin.

    Ööö. Mutta siis tunnistan tuon. Muistelen, että etenkin oma itsetuntemukseni asetettiin kyseenalaiseksi ennen synnytystä. Se, että uskoin palaavani töihin äitiysloman jälkeen tulkittiin vinoutuneiksi prioriteeteiksi ja hormonituhoilta toistaiseksi säästyneeksi mielenlaaduksi, ei merkiksi siitä, että saattaisin tietää, millainen olen.

    En minä sillä, etteivätkö ne vinoutuneet prioriteetit olisi aivan mahdollisia, mutta jostain syystä kukaan ei ole kehdannut sellaisista vihjata töihin palattuani.

    VastaaPoista
  2. Joo, äitiyteen liittyy tosi paljon omituista syyllistämistä ja muiden odotuksia. Esimerkiksi nyt tosi monet pitävän itsestään selvänä, että tietenkin teemme toisen lapsen, ja sitten kun kerrotaan, että ollaan melko varmoja, että ei muuten tehdä, niin ihmiset pudistelevat tietäväisesti hymyillen päitään ja sanovat, että kyllä se mieli muuttuu. Tuskin muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vielä niin vastarannankiiski, että tekee mieli ihan kiusallaankin tehdä toisin kuin oletetaan. Ie. ei missään nimessä kahta lasta. Joko yksi tai kahdeksan.

      Poista