keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Paul

Greg Mottola, 2011.

Minulla oli aivan käsittämättömän korkeat odotukset Paulia kohtaan. 

Ensinnäkin: ohjaaja Greg Mottolan kaksi edellistä elokuvaa ovat todella hyviä. Advetureland oli kerrassaan sympaattinen komedia ja Superbad on ihan klassikko. Superbad edustaa ehkäpä puhtaimmillaan sellaista amerikkalaista komediaa, jota rakastan.

Toiseksi: käsikirjoittaja ja pääosanesittäjä Simon Pegg (ja Nick Frost, mutta ennen kaikkea Simon Pegg). Näiden kahden tunnetuin ja paras (tämä ei ehkä ole fakta vaan mielipide, mutta sen pitäisi olla fakta) yhteistyö on Shaun of the Dead, zombie-elokuva vailla vertaa. Simon Pegg on brittikoomikko, johon itse tutustuin eka kertaa sarjoissa Big Train ja Avaruuden tuntua, jotka ovat käsittämättömän hauskoja molemmat. Big Train on mulle Se Paras brittikomediasarja. Siitä lähtien lähes kaikki, missä Simon Pegg vilahtaa, on ollut huippua. Sanon lähes, koska Peggin ja Frostin yhteistyö Hot Fuzz oli vähän pölö. Ei huono, mutta vähän pölö.

Ajatukseni oli, että kun nämä kaksi eri mantereiden parasta hassuttelijaa yhdistyvät, on pakko olla ihan mieletön leffa tässä.

Ja sitten vielä kirsikkana kakun päällä: Paulissa on Seth Rogen, jota olen jo tunnustanut rakastavani. Hän esittää nimiosaa, avaruusoliota nimeltä Paul. Pegg ja Frost ovat englantilaisia sarjisnörttejä, jotka ovat tulleet Ameriikkaan comic-coniin ja roadtrippaamaan asuntoautolla tunnetuille ufo-paikoille. Sitten he törmäävät Pauliin, joka on karannut area 51:lta ja yrittää päästä kotiin. Kohta perässä ovat agentit, juntit ja vielä yksi fundamentalistiuskovainen.

Harmillisesti tämä oli vain ihan semisymppis leffa. Ei kertaakaan kunnolla naurattanut, hymyilytti monta kertaa, mutta tälle porukalle se on tosi vähän. Varsinkaan Seth Rogen ei päässyt oikeuksiinsa pelkkänä ääninäyttelijänä, ilmeisesti nallemainen olemus tuo sen karisman.

Mutta onneksi meillä on Superbad, Shaun of the Dead, Big Train ja Avaruuden tuntua ja päälle kaikki Seth Rogenin leffat. Suosittelen lämmöllä niitä. Hyllyssä odottaa vielä Simon Peggin toinen katsomaton leffa, Run Fatboy Run, joka toivottavasti on kivempi.

Asiasta toiseen. Odotin tätä ihan simokauan kirjastosta. Blu-rayna Paulia on hankittu koko Helmet-alueelle vain kaksi kappaletta, dvd:nä sentään 6. Joten odotus oli piiiitkä, piiiiiiitkä. Siinä jonotellessa odotukset ehtivät kertyä lisää. Katsoin aina varauslistaa ja ajattelin, että oioioi, tuolla se Paul on, enää 20 ennen minua, mikä käytännössä tarjoittaa vähintään kahta kuukautta, oikeasti ainakin kolmea, jopa neljää, koska varausta kuljetetaan ja säilytetään odottamassakin vielä 8 arkipäivää ja laina-aika on viikko. Ihana kirjasto, rakastan sinua, tuothan leivän pöytääni, ja kiitos että hankit Paulinkin kokoelmiisi, ja lähes kaikki muutkin katsomani leffat, mutta Pauleja olisit voinut ostaa blu-rayna pari enemmän. Enää ei kyllä ehkä kannata, koska katsoin sen jo, mutta noin jatkossa. Jos vaikka tulee Paul 2. Jota en kylläkään ehkä varaa, koska Paul 1 oli vähän huonohko.

2 kommenttia:

  1. Hämmentävä hetki kun ensin ajattelee että mjaa, varmaan joku taideleffa ja sitten tajuaa nähneensä tämän ja siinä oli rivoja puhuva alien ja että ei ollut taideleffa.

    Semisymppis oli hyvä kiteytys.

    Tuon kirjastotuskan tunnistan! Tässä ihan hiljattain oli tiukkoja hetkiä, kun eräs neulekirja, jota olin odottanut neljä kuukautta (1 kpl kirjastoissa) oli seuraavaksi tulossa MULLE, MULLE - ja sit se edellinen lainaaja, mikä lie troglodyytti, ei palauta kirjaa ajoissa.

    Sille on oma koppi helvetissä varattuna, se on varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut taideleffa ei :)

      Pahinta kirjastossa henkilökuntalaisena on, kun se ainoa kappale katoaa ja sille innokkaalle varaajalle pitää kertoa, että ei ole enää. Se pettymys kasvoilla ja romahtanut ryhti kun varaaja laahustaa lannistuneena ulos. Jännästi usein ne kadonneet varaukset on just järjestelmän viimeisiä kappaleita, eikä niitä löydy mistään. Se on tosi kurjaa.

      Poista